Sisällysluettelo
Johdanto
Säännöt
Ionit ja alkuaineet

Ote
Johdanto
Elektronikuoret kuvaavat pääenergiatasoja, eli samalla kuorella olevien elektronien keskimääräistä energiaa ja etäisyyttä ytimestä.

Mitä suuremman numeron elektronikuorelle elektronit sijoittuvat, sitä korkeampi energia elektroneilla on ja sitä kauempana ne ovat ytimestä.

Elektronien suuren energian seurauksena ytimeen kohdistuva hylkimisvoima on suuri.

Pääkuoret jakautuvat alakuoriksi (s, p, d ja f). Elektronit sijoittuvat alakuorien orbitaaleille erilaisten sääntöjen perusteella. Alakuorilla on yksi s-orbitaali, kolme p-orbitaalia ja viisi d-orbitaalia.

F-orbitaalien lukumäärä määräytyy muiden orbitaalien mukaan tietyllä laskuperiaatteella. Kullekin orbitaalille voi sijoittua ainoastaan kaksi elektronia.

Säännöt
Elektronit eivät sijoitu atomiorbitaaleille satunnaisesti, vaan noudattavat kolmea sääntöä, jotka ovat energiaminimiperiaate, Hundin sääntö sekä Paulin kieltosääntö.

Energiaminimiperiaate:
Energiaminiperiaatteella tarkoitetaan elektronien sijoittumista orbitaaleille siten, että elektronien energiat pysyvät mahdollisimman pieninä.

Esimerkiksi oheisesta kuvasta näkee, että ensimmäisenä täyttyy 1s-orbitaali sillä sen energia on kaikista pienin.

Hundin sääntö:
Tarkoitetaan, että elektronit asettuvat aluksi yksitellen alakuoren samanlaisille orbitaaleille samansuuntaisina spineinä.

Vasta tämän jälkeen täydentyy vastakkaiset spinit. Oheisesta kuvasta näkee selkeästi, miten Hundin sääntö toimii.

Paulin kieltosääntö:
Kuvastaa sitä, että kullekin orbitaalille mahtuu korkeintaan kaksi elektronia, joilla on eri spinkvanttiluvut.

Ionit ja alkuaineet
Alkuaineet koostuvat atomeista. Atomien ytimet muodostuvat positiivisista protoneista ja varauksettomista neutroneista.

Ytimiä kiertää negatiivisesti varatut elektronit, joita on yhtä paljon kuin ytimen protoneja.

Alkuaineen isotoopit määräytyvät varauksettomien neutronien lukumäärän mukaan.