Johdanto
Kun vuosi vaihtui vuoteen 1917 ilmapiiri Suomessa oli odottava, mutta joka tapauksessa varsin vaatimaton.
Edessä oli jälkikäteen katsottuna arvaamaton vuosi suomalaisille, jonka aikana koettiin yksi Suomen historian merkittävimmistä käännekohdista.
Suomen yhteiskunnallinen tilanne oli nykyaikaisin standardein hyvin alkeellinen, vaikkakin aikalaisnäkökulmasta Suomi oli olosuhteisiin nähden jossain määrin varsin esimerkillinen maa.
Suomen väkiluku oli vuonna 1917 noin 3.1 miljoonaa asukasta, miesten eliniänodote oli vain 43 vuotta ja naisten 49 vuotta. Ns. ”kaupunkilaisuus” teki Suomeen vasta tuloaan.
Ote
Venäjästä täydellinen irtautuminen ei siis kuitenkaan ollut vielä päivänselvyys Suomessa, erityisesti porvarilliset tahot Suomessa olivat ainakin osittain yhteistyöhaluisia väliaikaisen hallituksen kanssa ja näkivät tsaarilla olleen korkeimman vallan siirtyneen Kerenskin hallitukselle.
Tämän taustalla oli erityisesti se, että vuoden 1916 eduskuntavaaleissa ainutkertaisen enemmistön eduskuntapaikoista sai Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue (SDP) ja täten eduskunnan valtaoikeuksien lisääntyminen piti porvareiden näkökulmasta estää keinolla millä hyvänsä.
Vastavuoroon SDP:ssä luonnollisesti kannatettiin pääasiassa Suomen irtautumista Venäjän väliaikaisesta hallituksesta. Jääkäriaktivistit kannattivat tiukasti eduskunnan korkeimpaa valtaa.
Suomessa muodostettiin uusi senaatti 26.3, mikä korvasi venäläisten sotilasviranomaisten senaatin.
Senaatin erikoisuus ilmenee siinä, että ensimmäistä kertaa siinä olivat mukana porvariryhmät sosiaalidemokraattien kanssa.
Puheenjohtajaksi valittiin SDP:n Oskari Tokoi. Maaliskuun lopulla Suomeen saapui Siperiasta P.E. Svinhufud, joka otettiin aikaisempien sortotoimien kiivaana vastustajana riemuiten vastaan.
Ajatukset täydellisestä itsenäisyydestä nousivat esille. Uusi senaatti asetti perustuslakikomitean selvittelemään Suomen laillista asemaa Venäjän varjossa. Suomen eduskunta kutsuttiin koolle usean vuoden tauon jälkeen tavoitteena selventää tilannetta.
Perustuslakikomitessa taas tultiin siihen tulokseen, että Suomelle ei ole suosiollista aloittaa täysin omavaltaista toimintaa vaan rauhanomaisten sopimuksien tärkeyttä väliaikaisen hallituksen kanssa korostettiin.
Suomen senaatti jättikin 7.4 väliaikaiselle hallitukselle lakiesityksen, jonka avulla pyrittiin laajentamaan senaatin toimivaltaa.
Senaatti tavoitteli suurinta osaa ns. hallitsijan valtuuksista itselleen, jättäen väliaikaisen hallituksen vastuulle ainoastaan ulko- ja sotilaspolitiikan.
Vastaa