Suomen venäläistäminen | Essee | Sortokaudet

Johdanto
Venäjä aloitti 1890-luvulla yhtenäistämistoimet Suomessa. Toimien aloittamisen syynä oli uuden suurvallan Saksan keisarikunnan synty 1871-luvun Eurooppaan.

Suomi oli maantieteellisesti lähellä Pietaria, ja Venäjä pelkäsikin Saksan hyökkäystä Suomen läpi. Suomen lojaliteetti oli kyseenalaista, ja venäläistämistoimet saisivat luotua Suomen kansalle tarpeenmukaista henkeä Venäjän puolustamiseksi tarpeen tullen.

Venäjän kannalta toimia siis voisi kutsua venäläistämis- tai yhtenäistämispolitiikaksi. Varsinkin muissa venäläistämisen kohteeksi joutuneissa maissa syynä oli myös panslavismi-aate, jonka mukaan kaikki slaavilaiset kansat kuuluvat yhteen.

Suomi ei kuitenkaan ole slaavilainen kansa, joten heitä piti venäläistää. Tämän takia suomalaiset luultavasti myös kokivat yhtenäistämistoimet ankarammin. Suomessa toiminnasta käytettiinkin sanaa sortopolitiiikka.

Suomella oli ollut Venäjällä erityisasema vuodesta 1809 lähtien. Autonomiaan sisältyi esimerkiksi oma tulliraja, postilaitos, raha ja kieli, jotka kaikki Venäjän tsaarit olivat valtaan noustessaan tunnustaneet.

Näitä asioita Venäjä pyrki ottamaan Suomelta pois ja maiden postilaitokset yhdistettiinkin 1890. Suomi vetosi 1809 perustuslakiin ja nimitti tapahtumia sortopolitiikaksi.

Venäjä nimitti Suomelle 1898 kenraalikuvernööriksi Nikolai Bobrikovin, joka toteutti paljon venäläistämistoimia. Muun muassa venäjän kielestä alettiin tehdä virallista kieltä.