Johdanto
Kristinusko perustuu Jeesus Kristukseen. Jeesus ristiinnaulittiin noin vuonna 30 Jerusalemissa.

Hänen seuraajansa jatkoivat hänen opetuksiaan noudattamista ja alkoivat julistamaan Jeesuksen ylösnousemusta.

Ensimmäiset kristilliset seurakunnat syntyivät melkein kaksituhatta vuotta sitten helluntaipäivän jälkeen.

Seurakunnilla ei ollut aluksi yhtenäistä kirkko-organisaatiota, vaan olivat vain itsenäisiä paikallisseurakuntia.

Seurakunnat alkoivat lisääntyä, kun ihmisiä tuli enemmän uskoon. Uskoon tulleet ihmiset liittyivät paikallisiin seurakuntiin ja heidät kastettiin upottamalla.

Paastoaminen oli yleistä perjantaisin eli Jeesuksen kuolinpäivänä. Sunnuntaisin seurakuntien jäsenet kokoontuivat sunnuntaipalvelukseen.

Sunnuntaipalveluksessa luettiin vanhaa testamenttia sekä kristittyjen omia kirjoituksia. Ehtoollista alettiin viettää sunnuntaiaamuisin Jeesuksen muistoksi.

Ensimmäisellä vuosisadalla tärkein kristinuskon levittäjä oli Paavali. Uudessa testamentissa on useita Paavalin kirjoittamia kirjeitä.

Hän kiersi Välimeren itäosia levittäen kristinuskoa ja perustaen seurakuntia. Vuonna 50 Paavali alkoi kirjoittaa teologiaansa kirjalliseen muotoon.

Paavalin kehittämä uskon rakennelma on koko myöhäisemmän kristillisen teologia perusta.

Jeesuksen elämä kirjoitettiin muistiin ensimmäisen kerran vuoden 70 jälkeen. Vanhin evankeliumeista on Markuksen evankeliumi.

Ote
Papeilta ruvettiin vaatimaan selibaattia eli naimattomuutta, kun askeettinen ihanne sai suosiota kirkossa.

Lännessä selibaattivaatimus koski pappeja ja piispoja, mutta idässä vaatimus koski vain piispoja. Papit saivat olla naimisissa, jos avioliitto oli solmittu ennen papiksi vihkimistä.

Kristityt kunnioittivat vainojen aikaisia marttyyreitään. Heidän haudoilleen tehtiin pyhiinvaelluksia ja heidän jäännöksiään siirrettiin hiippakuntien keskuksiin.

Myös enkeleitä alettiin kunnioittamaan entistä enemmän. Kirkkorakennukset yleistyivät vasta Konstantinuksen aikana 300-luvun alussa.

Jerusalemiin rakennettiin Pyhän haudan kirkko, Betlehemiin Jeesuksen syntymäkirkko, Roomaan Vanha Pietarinkirkko ja Konstantinopoliin kolme kirkkoa.

Sitä ennen seurakunnat kokoontuivat kodeissa tai kotikirkoissa. Vanha testamentti oli ensimmäisten kristittyjen ainoa pyhä kirjakokoelma.

Varhaisin kristikunta luki erityisesti Raamatun kreikankielistä Septuagintaa. Septuagintaa pidettiin Jumalan sanana ja ennuskirjana Jeesuksesta.

Jeesusta koskeva perimätieto kulki aluksi ensi sijassa suullisena tietona. Suullisella perimätiedolla oli alkukirkossa kuitenkin arvostettu asema.

Toisella vuosisadalla kirkko alkoi kaivata omaa kaanonia eli tarkkaan rajattua pyhien kirjoitusten kokoelmaa.

Kaanoniin otettavan kirjan piti koskea koko kristikuntaa, sen piti olla apostolista alkuperää ja sen piti olla puhdasta harhaopeista.

Ensin kirkko hyväksyi 20 kirjaa pyhiksi kirjoiksi. Näihin kirjoihin kuului neljä evankeliumia sekä Paavalin kirjeet.

Keskustelua muista kirjoista käytiin 300-luvun alkuun asti, jolloin ei vieläkään ollut selvää, mitkä kirjoista luettaisiin kaanoniin. kaanoniin otettiin mukaan lopulta myös Ilmestyskirja ja Heprealaiskirje, joista oli keskusteltu pisimpään.

Kaanonin ulkopuolelle jäi monia varhaiskristillisiä kirjoituksia. 300-luvun alussa perustettiin myös ensimmäinen varsinainen luostari Etelä-Egyptiin.

300-luvun puolivälissä luostareita oli Egyptissä jo melkein kaksikymmentä. Luostarit alkoivat levitä Egyptistä myös muualle.

Kirkko suhtautui luostarien askeetteihin epäilevästi, kunnes Basileos Suuri ohjasi liikkeen suuntaa ja kirkko hyväksyi sen.