Johdanto
Ei ole yhtä pistettä tai vuotta, jonka aikana Rooma olisi muuttunut Bysantiksi. Suurin osa historijoitsista ajattelee muutoksen ollut monivaiheinen ja jopa vuosisatojen aikana tapahtunut.
Itä-Rooma hallitsi suurimmillaan Balkanin niemimaata, Vähä-Aasiaa, osia Italian niemimaasta, Levanttia ja Pohjois-Afrikan rannikkoa.
Se ei kuitenkaan koskaan enää saavuttanut lännen kaatumista edeltävää asemaa, sillä se joutui koko olemassaolonsa ajan sotimaan pysyäkseen pystyssä ja yhtenäisenä.
Roomalainen Konstantinopoli kuitenkin kaatui lopullisesti ottomaanien valtakunnalle vuonna 1453. Rooman kääntymistä kristinuskoon voidaan pitää yhtenä niistä pisteistä, jolloin Rooma muuttui Bysantiksi.
Kristinusko vaikutti vahvasti Bysanttilaiseen kulttuuriin läpi sen olemassaolon, ja toisaalta ortodoksista uskoa ei olisi olemassakaan ilman kristillistä kehitystä Bysantissa.
On huomioitavaa, että Bysantti-nimitystä alettiin käyttää vasta 1600-luvulla yrityksenä erotella valtakunta antiikin Rooman perinnöstä.
Sisällysluettelo
1. Roomasta Bysantiksi 1
1.1 Diocletianuksen I:n Ja Konstantinus I:n Uudistukset 1
1.2 Justinianus I Ja Theodora 2
1.3 Useita Valloittajia Ja Islamin Nousu 2
2. Bysantin Kukoistus, Tuho Ja Lopullinen Tuho 3
2.1. Bysantin Kulta-Aika 3
2.2 Viimeinen Laajennus Ja Bysantin Kukistuminen 4
3. Ortodoksia Bysantissa Ja Sen Jälkeen 5
3.1 Kirkko Keisarin Rinnalle 5
3.2 Bysanttilainen Kansainyhteisö 6
4. Yhteenveto 7
Lähteet 7
Ote
Juuri Länsi-Rooman kaatumisen jälkeen, 500-luvun alussa Justinianuksen valtakautta voidaan pitää jakajana antiikin Rooman ja keskiajan Bysantin välillä.
Justinianuksella oli paljon kunnianhimoa, muttei alkuunkaan tarpeeksi resursseja toteutukseen, ja se tulisi näkymään heti hänen kuolemansa jälkeen.(Haldon, s.33 ja 39).
Justinianus yhtenäisti Bysantin lain ja viimeisteli valtakunnan kristillistämisen. Hän halusi vallata takaisin tärkeät alueet, mitä Rooma oli menettänyt lännen tuhoutuessa ja hänen unelmanansa oli hallita kokonaista Rooman valtakuntaa Konstantinopolista.
Hän saikin vallattua Pohjois-Afrikan rannikon vandaaleilta, Italian niemimaan itägooteilta ja Kaakkois-Espanjan länsigooteilta.
Justinianus valtasi Roomalle sen menettämiä alueita, kristillisti valtakunnan ja rakensi Konstantinopolia, mutta hän jätti jälkeensä resurssien puutteen ja sisäistä tyytymättömyyttä. Hänen jälkeensä Rooman piti taistella vain olemassaolostaan.
Samaan aikaan Itä-Roomaa hallitsi keisarinna Theodora, joka oli yksi Bysantin tärkeimmistä keisarinnoista.Hän edisti naisten asemaa valtakunnassa mm.
Kieltämällä pakotetun prostituution ja suljetut bordellit, antamalla raiskaukselle kuolemantuomion ja poistamalla kuolemantuomion naisen aviorikoksesta.
Ei siis ole kyse sukupuolten välisestä tasa-arvosta, sikäli että tasa-arvo ei kuulunut missään suhteessa antiikin tai keskiajan ihanteisiin. Naisten asema Roomassa silti parani Theodoran ansiosta. (Lumen learning)
---
Basileos II:n valtakausi oli viimeinen Bysantin laajennuskausi. Hänen johdollaan vuosina 976- 1025 valtakunta laajentui takaisin Pohjois-Balkanille, Etelä-Italiaan, Syyriaan ja jopa Kaukasukselle asti.
Bysantti oli sisäisesti vahva ja vakaa, joten sen sisällä ei ollut syytä uskoa, että tilanne tulisi muuttumaan hetkeen.
Basileoksen jälkeiset valtakaudet olivat kuitenkin vaatimattomia ja lyhyitä. Vakauden vuoksi siviilihallinnon investoinnit armeijaan vähenivät tarkoituksena hillitä “sotilaseliitin” valtaa ja kunniahimoa.
Vastaa