Johdanto
Suomessa sosiaalisten oikeuksien kuulemistilaisuus oli 19.9.2016. Pâapuhujiksi oli kutsuttu, siis kutsuttu EK:n Ilkka Oksala ja SAK:n Jarkko Eloranta.

Kumpikin hyrisi tyytyvaisyytta EU:n ‘sosiaaliagendan’ suhteen. Samalla he painottivat etta Suomen sisaista tyomarkkinavaltaa ei saa murentaa EU:n kautta.

Tyottémyysturvaa ei saa vieda EU-tasoIIe, toisteli Eloranta. Han ohjasi huomion EU-tasoisen suhdannerahaston luomiseen, siis kauaksi sosiaalikysymyksista.

EK:n Oksala julisti, etta Eurooppa on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja sosiaalisen hyvinvoinnin taso on korkea. Huomasin kuinka viereinen kuulija puhkui vihasta.

Kuulemistilaisuuteen oli haalittu myotamielisia tutkijoita, jokapaikan Juho Saari ja Maria Ohisalo ja joku muu.

He ohjasivat keskustelun vaarattomiin yksityiskohtiin, digiin ja iakkâasiin. Tilaisuus oli malliesimerkki siitâ, kuinka eliitti ohjailee yhteiskunnan keskusteluaiheita ja ajattelua.

Ote
Kymmenisen vuotta sitten Suomen sosiaaliturvaa oli maara demokratisoida Sata-komitean toimesta. Tyomarkkinajârjestdt estivât sen, mitâtointi sai nimen sosiaalitupo (Lauri Ihalaisen sanonta).

Tasmâlleen sama toistuu nyt EU:n tasolla. Juha Sipilan kerrottiin ehdottaneen etta Suomi ei ota mitaan kantaa koko asiaan.

Suomalaiseliittiâ ei kiinnosta eurooppaihmisten sosiaaliset oikeudet. Helsingin yliopistolla oli seminaari ihmisoikeuksista.

Ihmisoikeuksia ei valvota edes silla systemaattisuudella mita perustuslainmukaisuutta, sanoi prof Viljanen. Vallalla on minimalismi: kysytaan vain ovatko ihmisoikeudet este.

Ihmisoikeudet nahdaan rationaalisen kehityksen estajina. Esteajattelun sijasta lahtokohtana tulisi olla suojelu ja kaikkien aani, sanoi prof Pirjatanniemi ja moni muukin. Vastuu siirretaan tuomioistuimille ja hallinnolle.