Johdanto
Shintolaisuus on Japanin etninen eli kansallinen uskonto. Siihen kuuluu käsityksiä hengistä, rituaaleista ja myyteistä. Shintolaisuuden asema valtiovaltaan nähden on vaihdellut paljon vuosisatojen kuluessa.

Shintolaisuudella ei ole perustajaa tai virallisia pyhiä kirjoituksia, mutta sen katsotaan alkavan 300–500 jKr., jolloin japanilaiset suvut ja heimot palvoivat esi-isiä ja luonnonvoimia. Šinto tarkoittaa “jumalten tietä”, on tyypillistä uskoa kameihin ja palvoa niitä.

Kameja on paljon erilaisia: jumalia, jumalattaria sekä erilaisten luonnonpaikkojen ja merkittävien henkilöiden henkiä. Puut, vuoret, kivet, joet ja aurinko voivat olla henkien tai jumalten asuntoja tai itsessään jumalia.

Shintolaisuudessa on siis animistista ajattelua ja on myös panteistinen uskonto. Jos ihminen elää hyvän, yhteisölleen merkityksellisen elämän, hänestä voi tulla kami kuolemansa jälkeen.

Uskonnossa elää vahvana usko luonnon pyhyyteen. Vedellä uskotaan olevan uskonnollisesti puhdistava vaikutus.

Ote
Shintolaisuus liittyy niin kiinteästi Japaniin, sillä jos japanilainen muuttaa pois kotimaastaan, hän ei enää harjoita shintolaisuutta, vaan saattaa liittyä johonkin uuden kotimaansa uskonnolliseen yhteisöön ja omaksua sen opit ja rituaalit.

He eivät myöskään ajattele shintoperinteitä uskonnon harjoittamisena, vaan osana Japanin kulttuuria. Japanilaiset ovat usein ainakin kahden eri uskonnon kannattajia. Uskontojen yhdistely on tavanomaista ja kullakin uskonnollisella perinteellä on oma merkityksensä japanilaisessa kulttuurissa.

Esimerkiksi häät juhlitaan useimmiten shintolaisilla perinteillä, koska hedelmällisyys on tärkeä arvo shintolaisuudessa. Japanilaisessa kodissa on usein kaksi uskonnon harjoittamiseen liittyvää hyllykköä.

Toinen näistä on shintolainen jumalhylly eli kamidana, uskotaan, että kamit asuvat siellä. Palvojat jättävät pieniin kulhoihin vähän riisiä rituaalisena ruokauhrina kameille.