Johdanto
Mielenterveys on laaja käsite, johon kuuluvat hyvät psyykkiset itsesäätelykeinot, positiivinen minäkäsitys, merkityksellisyyden kokemus, sosiaalinen tuki, tunnetaidot ja hyvä elämän kokonaisvaltainen hallinta.

Tärkeää mielenterveydelle on myös oman arvon tunne sekä kokemus sisäisestä kontrollista ja itsensä toteuttaminen.

Mielenterveys voidaan määritellä myös mielenterveydenhäiriön puutumisena. Tulee kuitenkin huomata, että mielenterveys on jatkumoluonteinen käsite, eikä se pysy aina samanlaisena vaan muovaantuu ajan saatossa ympäristön ja kokemusten mukana.

Se on käsitteenä myös suhteellinen, sillä riippuu miltä kannalta sitä tarkastellaan. Esimerkiksi olosuhteista riippuen normaalin ja epänormaalin raja voi olla vaikea asettaa.

Biologisella perimällä on huomattava merkitys mielenterveyden kokonaisuudessa. Jo enne lapsen syntymää osa hänen ominaisuuksistaa on määräytynyt hänen biologisen perimän pohjalta.

Jo solujen jakautuessa raskauden alussa tai äidin elämäntapojen pohjalta, on osa sikiön tulevista ominaisuuksista lähes määrättyjä.

Myös yksilöiden väliset rakenne erot aivojen osalta vaikuttavat esimerkiksi erilaisten mielenterveyshäiriöiden syntyyn.

Ote
Persoonallisuus on keskeinen osa ihmistä ja sille ominaisia toimintatapoja. Yksilölle ominaiset persoonallisuuden piirteet, määräytyvät biologisesti.

Persoonallisuuden piirteet myös edistävät mielenterveyttä tai sen sijaan äärimmäisissä muodoissaan altistavat mielenterveyden järkkymiselle.

The Big Five on tunnettu psykologian persoonallisuuden piirteiden teoria, joka on todettu yleispäteväksi.

Teoriaan kuuluu viiisi pääpiirrettä, jotka ovat ekstroverttius, emotionaalinen epätasapaino, sovinnollisuus, avoimuus uusille kokemuksille sekä tunnollisuus.

Teorian mukaan jokainen yksilö omaa kyseiset piirteet, joskin ominaisella tasollaan. Esimerkiksi henkilö voi olla erittäin tunnollinen, sovinnollinen, introvertti, eikä avoin uusille kokemuksille mutta emotionaalisesti tasapainossa.

Ääripäinä esimerkiksi emotionaalinen epätasapaino tai tunnnollisuus, voivat altistaa epätasapainoiseen mielenterveyteen.

Perimän vaikuttaessa mielenterveyteen, ympäristöllä on asiaan puolet vaikutusvallasta. Entinen psykologian perimä-ympäristö kiista on ratkennut ja nykyään ajatellaan ympäristön ja perimän osuuksien ihmisistä jakautuvan lähes puoliksi.

Ympäristöllä on siis suuri merkitys mielenteveyteen liittyen. Perimän altistaessa häiriöille tai tasapainoiselle mielenterveydelle, ympäristö voi laukaista tai altistaa omalta osaltaan vaikutten. Ympäröivällä kulttuurilla on täten suuri merkitys mielenterveyttä tarkastellessa.

Kulttuuri sisältää ympäröivän yhteisön arvot eli tavoittelemisen arvoiset arvokkaat asiat sekä asenteet, jotka ovat arvoista pohjautuvia ajatusmalleja tiettyihin asioihin kohdistuen.

On kulttuurista riippuvaa, millaisena käsitystä mielenterveydestä pidetään ja miten sen tärkeyteen suhtaudutaan.

Myös mielenterveysongelmiin assenoidutaan eri tavoin kulttuurista riippuen. Arvot ja asenteet opitaan ympäristön kautta mallioppimisen avulla.

Kulttuurit jaetaan kahtia individualistisiin (esim. länsimaat ) ja kollektiivisiin (esim. Aasian maat) kulttuureihin. Jaon perustana on kulttuurin yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden korostamisen erot.