Johdanto
Danten Jumalainen näytelmä on Dante Alighierin kirjoittama trilogia joka hänen mukaansa kuvaa kristityn kuolemanjälkeisen elämän. Järjestyksessä helvetin, kiirastulen ja paratiisin.

Dante Alighieri itsessään oli italialainen runoilija ja niin sanotusti ‘’ italialaisen kirjakielen isä’’, sillä tämä oli yksi ensimmäisistä uskonnollisista teksteistä (italiassa) joka on kirjoitettu kansan yleiskielellä (italialla) eikä latinalla.

Ote
Tämän teoksen käsittelyssä on mielestäni tärkeää ottaa huomioon materiaali istessään. Teos oli vaikealukuisinta materiaalia mitä mä olen ja varmaan ikinä tulen lukemaan.

Teoksen on suomentanut Eino Leino ja Eino Leinohan kuoli 1926 ja tää on käännetty paljon ennen sitä, joten suomenkieli mitä tässä käytetään on hiukan vanhaa ja kun mä sanoin että Dante oli RUNOILIJA mä en vitsaillut.

Kiirastuli joka oli mun alkuperäinen lukumäärä oli 144 sivua runoja ja koko homma on 446 sivua runoja. Runoja jotka oli kirjoitettu ensin italiaksi ja sitten käännetty vanhalla suomenkielellä.

Teoksen rakenne muistutti kalevalaa omalla tavallaan, sillä kummatkin on jaettu runoihin/lauluihin, mutta Jumalainen Näytelmä on niinkun Kalevala mutta streoideissa. Joten tää oli aika lukukokemus.

Ja jos tää teos ei olisi mulle tuttu jo ennestään niin tän ymmärtämisessä olisi kestänyt puolet enemmän aikaa. Tässä on teille lyhyt katkelma, pikku esimerkki paratiisista siitä miten Dante kuvaa jumalan;

‘’Sen syvyydessä näin ma yhdistyvän yhdeksi kirjaks’ rakkaudella kaiken, sen, mikä kaikkeudessa näkyy hajan. Syvässä, kirkkahassa substanssissa tuon Valon korkean näin kolme kehää, väriltä

eroavaa, mut yhtä suurta. Kuin sateenkaaret näytti heijastavan niist’ yksi toistaan, ja kuin liekki
kolmas kahdesta uloskäyvän näytti tasan.’’

Tämä oli tiivistetty kolmelta eri sivulta, eri kohdista, vaan että saataisiin tietää että jumala on kolme rinkulaa jonka sisällä on kirja ja vähän sateenkaaria. Dante lähti kunnon retkille sen kuvailujen kanssa.

Jumalainen näytelmä käsittelee tosi paljon hyvää ja pahaa. Paljon omien tekojen ja olemuksen punnintaa, jota Dante tekee itselleenkin.

Dante mietiskelee kauanko hän tulee viettämään kiirastulessa ylpeyden piirissä sillä hän on erittäin ylpeä mies.

Teoksessa (enemmän helvetissä ja paratiisissa) ihmisiä yleisesti määrittää yksi teko niiden elämässään.

Tottakai nämä teot liittyvät kuolemansynteihin tavalla tai toisella. Dante asettaa politiikkoja joista hän ei pidä helvettiin.

Uskollisuus tottakai on suuri teema ja miten jumala on kaikkivaltias. Helvetissä on yksi alue kokonaan tarkoitettu heille jotka eivät uskoneet jumalaan.