Johdanto
Ensimmaiset korkeakulttuurit kehittyivat jokilaaksojen varsille noin 3 500 eaa. Ne kukoistivat Mesopotamiassa Eufratin ja Tigrisin, Egyptissa Niilin, Intiassa Indus-joen ja Kiinassa Keltaisenjoen laaksoissa.

Kaikki nama varhaiset kulttuurit ovat todennakoisesti kehittyneet toisistaan riippumatta. Niiden tunnusmerkkeina pidetaan kirjoitustaitoa, kehittynytta hallintoa ja tekniikkaa seka kaupunkimaista asutusta.

Korkeakulttuurit kehittyivât suuriin jokilaaksoihin hyvin samanlaisiin oloihin. Ne olivat seka ilmastollisesti etta ymparistollisesti otollisia alueita maanviljelyyn. Jokilaakso antoi viljelmille veden ja vesistoja pitkin oli helpompaa kayda kauppaa.

Kun vaesto kasvoi, maanviljelijat turvautuivat keinokasteluun. Sen avulla turvattiin sadot. Kastelujarjestelmat vaativat suunnittelua, jatkuvaa huolenpitoa ja yhteistyota.

Suurimmat kanavat olivat valtion virkamiesten vastuulla. Pienempien kanavien hoito kuului talonpojille, mika lisasi heidan tyotaakkaansa.

Korkeakulttuurien synty perustui maatalouden tuottamaan ylijaamaan. Se mahdollisti tyon jakamisen ja eri ammattien synnyn kun kaikkien ei enaa tarvinnut viljella maata.

Talonpoika pyrki tuottamaan mahdollisimman paljon viljaa, koska han saattoi vaihtaa ylijaaman muihin hyodykkeisiin.

Viljan varastointi ja jakaminen oli organisoitava, mista huolehtivat yleensa papit. Erityisesti Mesopotamiassa ja Egyptissa luotiin hallintojârjestelmâ, jota papit johtivat temppeleistâ kâsin.