Johdanto
Minun on alkuun pakko myöntää, että sisälläni asuu pieni, suurten yhteiskunnallisten kysymysten pohtija. Arkiset pohdiskeluni saavat aika ajoin muuttaa muotoaan, kun vallan niistä saa sisäinen poltteeni filosofiaan.

Uutisten ja nykyaikaisen tietokirjallisuuden ahkerana kuluttajana muuttuvaa maailmaa on oppinut katselemaan ja tutkiskelemaan sen monine sävyineen ja haasteineen.

Minun tietysti tulisi nauttia nuorena ja vapaana tästä hetkestä ilman sen suurempaa tulevaisuusahdistusta, mutta aina silloin tällöin eräs kysymys - jota useimmat filosofit ovat kutakuinkin alkaneet pitämään ainaisena kliseenä - saa minut joka kerta pysähtymään ja pohtimaan. Kysymys kuuluu: ”Mitä on hyvä elämä?”.

Ote
Tulevaisuusasiantuntija Otto Tähkäpää herättää meidät siihen todellisuuteen, että paremman tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kykyämme kuvitella uudenlaisia tulevaisuuskuvia.

Otto Tähkäpään kirjoittamassa, 20.2.2020 julkaistussa Lasten ja nuorten säätiön verkkoartikkelissa Tähkäpää kehoittaa toteuttamaan eräänlaisen ajatusharjoituksen: ”Millaisena näet maailman ja Suomen tulevaisuuden vuonna 2050?”.

Tähkäpää korostaa artikkelissaan myös nykyaikaisia huolia ja periaatteita, joihin junnaamaan jääminen voi koitua haitaksi.

Tulevaisuuden uhkakuvina nousevat artikkelissa esiin pelko roboteista syrjäyttämässä tulevaisuudessa nykymuotoisen palkkatyön, sekä huoli talouskasvun kehityksestä hyvinvoinnin mittarina.

Tulevaisuudenkuvia jäsennellessä on helppo takertua nykyhetken määritelmiin ja odotuksiin, mutta entäpä jos voisimme avartaa hieman käsitystämme siitä, millaista on todellinen hyvä elämä?

Hyvinvointi on moniulotteinen ja haastava käsite, joskin sen eräs tunnetuin mittari lienee sen karkea jako psyykkiseen, sosiaaliseen sekä henkiseen hyvinvointiin.

On valitettavaa todeta, että nykyaikana taloudellisella sekä materialistisella vauraudella on ylettömän suuri painoarvo siinä, missä puhumme hyvän elämän peruspilareista.