Johdanto
Ympäristöeettiset näkemykset voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri näkemykseen: antroposentrismi, biosentrismi ja ekosentrismi eli syväekologia.

Antroposentrismin ydinajatuksena on, että ihmisellä on ainoastaan luonnosta itseisarvo. Muulla elollisella ja elottomalla luonnolla on ainoastaan välinearvo eli ne ovat käytännössä ihmisten välineitä ihmisten omalle hyödylle.

Ihminen antaa muulle luonnolle välinearvon, joka perustuuu yleensä ihmisen saamaan hyötyyn tai mielihyvään kyseisestä eliöstä tai elottomasta asiasta. Esimerkiksi eliömaailmasta hyttysille ei anneta arvoa, sillä ne ovat ihmisiä hyödyntäviä loiseläimiä, eikä ihminen hyödy hyttysistä muulla tavoin.

Mutta taas esimerkiksi koirille annetaan jo arvoa, sillä joissakin kulttuureissa niitä pidetään lemmikkeinä sekä työkoirina ja täten ne tuovat mielihyvää tai konkreettista apua ihmiselle olemassa olollaan tai auttavat ihmisiä työtehtävissä kuten poliisi- tai paimenkoirana.

Joissakin kulttuureissa koiraa pidetään taas tuotantoeläimenä ja niitä käytetään ravinnoksi. Tällöin koirasta tulee taas kulutushyödyke ihmisten ravitsemuksessa, jolla koira ansaitsee itselleen ihmisten antaman välinearvon.