Johdanto
Suomen ulkoministeriön nettisivuilla julkaistu matkustustiedote huhtikuulta 2022 varoittaa Nigerian turvallisuustason olevan erityistä varovaisuutta vaativa.

Kaikkea matkustamista Koillis-Nigeriaan kehotetaan välttämään ja tarpeettomia matkoja Luoteis-Nigeriaan tai Deltan osavaltioihin on ulkoministeriön ohjeiden mukaan kartettava mahdollisuuksien mukaan.

Maan yleistä turvallisuustilaa kuvataan heikoksi. Yhteiskunnallinen levottomuus nimetään valtion todennäköisimmäksi turvallisuusriskiksi tämän nostettua päätään vuoden 2020 lokakuussa puhjenneiden väkivaltaisuuksien yhteydessä.

Rauhattomuuden uskotaan lisääntyvän entisestään tulevana talvena järjestettävien vaalien lähestyessä, ja matkustajia kannustetaan poikkeukselliseen valppauteen. (Ulkoministeriö, 2022.)

Nigerialaislähtöinen politiikan professori Mojúbàolú Olúfúnké Okome kirjoittaa synnyinmaansa yhteiskunnallista tilaa tarkastelevassa teoksessaan maassa viimeisten vuosikymmenten aikana ilmenneestä sosiopoliittisesta kehityksestä.

Kuvatessaan nuoren valtion elinoloja Okome selittää, kuinka Nigerian hallitus on jo useamman vuoden ajan hyödyntänyt määrätietoisesti poliittista terroria ja väkivaltaa järjestyksen luomiseen (Okome, 2013, s. 109).

Kansalaistottelemattomuuden kitkemistä varten on maahan valjastettu erityisiä aseistettuja poliisijoukkoja (SARS), eikä oikeuslaitoksen luotettavuudesta ole takuita (Phil, 2021; Jones, 2021).

Osoittaakseen tyytymättömyytensä Nigerian yhteiskunnallisiin oloihin maan kansalaiset ovat perustaneet äänekkäitä aktivistiliikkeitä hallituksen toimia kritisoimaan (Okome, 2013).

Sisällysluettelo
Kansalaisyhteiskunta Ja Valtionmudostuksen Haasteet
Rakenteellinen Väkivalta Ja Kansalaisaktivismi
Hashtag-Aktivismi Yhteiskunnallista Muutosta Ajavana Voimana
#Endsars Ja Aktivismin Hinta
Lopuksi
Lähdeluettelo:

Ote
Kansalaisyhteiskuntaa voidaan pitää yhtenä aikamme merkittävimmistä modernin valtion rakenteista. Sen ytimekkääksi määritelmäksi tarjotaan mm. ajatusta, jonka mukaan: “Kansalaisyhteiskunta koostuu kansalaisten omaehtoisesta toiminnasta, jolla rakennetaan yhteistä hyvää.”

(Kansalaisyhteiskunta, n.d.) Lukuisista toimijoista, kansalaisista, järjestöistä ja yhdistyksistä muodostuvaa kansalaisyhteiskuntaa kutsutaan usein myös ns. vallan vahtikoiraksi, jonka perimmäisenä tehtävänä on tuoda ilmi niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin ongelmakohdat ja vaatia näihin muutosta (Koponen, Kervinen, Lanki & Sato 2016, s. 418).

Kyseessä onkin ikään kuin sekoitus vastuuntuntoa, velvollisuutta ja omaehtoisuutta, määrätietoista toimintaa sekä yhteisiä tavoitteita. Toimijuutta, joka lähtee ruohonjuuritasolta ylöspäin.

Dekolonisaatioaallon jälkeisenä aikana kansainvälisessä kehityspolitiikassa suosioon nousseen kansalaisyhteiskunnan ideaalin uskottiin ratkaisevan monet aikansa haasteet.

Osallistavan ja kustannustehokkaan järjestelmän ajateltiin tukevan nuorten valtioiden demokratiakehitystä ja paikkaavan valtioiden puutteelliset palvelut (Koponen ym., 2016, s. 419).

Kansalaisten, valtion ja yksityisen sektorin väliin muodostuneen kansalaisyhteiskunnan ajateltiin edistävän myös markkinatalouden kehitystä ja laajempaa kapitalistista maailmanjärjestystä (Koponen ym. , 2016, s. 420).

Kyseenalaista kuitenkin oli jo tuolloin, kuka kansalaisyhteiskunnan tavoitteet, niin sanotun “yhteisen hyvän” määrittää, miksi ja millä luvalla.

Muun muassa feministit kritisoivat kansalaisyhteiskuntaa sen tavasta tuoda esiin lähinnä “miesten näkemyksiä miesten elämästä”, ja kehityksen tutkijat ilmaisivat huolensa rakenteen sopivuudesta globaalin etelän konsepteihin (Koponen et ym., 2016, s. 420).

Kansalaisyhteiskuntaan kohdistettu kritiikki on sittemmin osoittautunut varsin perustelluksi. Myös kolonisaatiosta vapautuneiden valtioiden kansalaiset näet kummeksuivat länsivetoista kansalaisyhteiskunnan mallia.

Tästä esimerkin tarjoaa 1900-luvun lopun Nigeria, jossa yhtenäistä kulttuuria ei vielä tunnettu. Tuolloin tilaa yksilöiden ja valtion välissä hallitsivat lähinnä erinäiset etno-uskonnolliset tekijät, eikä sijaa kansalaisyhteiskunnalle tuntunut löytyvän.