Johdanto
William Shakespearen näytelmässä ”Rikhard III” käsitellään Englannissa 1400-luvun puolivälin jälkeen käytyä niin sanottua ruusujen sotaa.

Nimensä mukaisesti näytelmässä kerrotaan kuninkaasta nimeltä Rikhard, joka on henkilöhahmona hyvinkin vahvoja mielipiteitä herättävä, ja nämä mielipiteet ovat todella pitkälti negatiivisia.

Kuitenkin jonkinlaisia myötätuntoja saattaa lukijassa herätä, kun Rikhard alkaa potea omantunnon tuskia tekemistään teoista. Rikhardin teot ovat kuitenkin niin julmia ja kylmiä, ettei tätä tunnetta kuitenkaan voi sääliksi kuvata.

Ote
Pohjimmiltaan Rikhard on kuitenkin epävarma itsestään. Tämä tulee ilmi varsinkin näytelmäkatkelman loppupuolella, jossa hän alkaa kyseenalaistamaan itseään ja omia tekojaan ja jopa potemaan huonoa omaatuntoa tekemisistään:

”Se oli unta. Lakkaa syyttämästä omatunto, päästä minut rauhaan! –¬ ¬Onko täällä murhaaja? Ei ole. Kyllä on, se olen minä!” Rikhard ei siis ole täysin tasapainossa itsensä ja tekojensa kanssa.

Aivan katkelman lopulla Rikhard alkaa pohtimaan, että voiko hän enää luottaa muihin. Hän on itse aikoinaan pettänyt luottamuksia, miksi siis joku ei voisi tehdä samaa hänellekin.

Hän kysyykin alaiseltaan Ratcliffelta tämän tullessa Rikhardia herättämään, että ”Mitä luulet, ovathan kaikki ystävämme ystäviä?”, johon Ratcliffe vastaa: ”Kyllä varmaan ovat, teidän korkeutenne.”