Johdanto
Olipa kerran. Yksinkertainen, mutta kaikille silti tuttu lause. Tarinat ja sadut ovat olleet osa elämiämme jo siitä asti, kuin voimme mahdollisesti muistaa.

Kuulemme tarinoita prinsessoista ja ritareista, hyvästä ja pahasta. Tarinoiden avulla tutustumme mielikuvituksen kuvitukselliseen maailmaan, jossa mikä vain on mahdollista.

Ennen kaikkea tarinat ovat viihdyttäviä, koukuttavia ja mukaansatempaavia. Ne antavat lahjan tutkia maailmaa erilaisista näkökulmista. Mahdollisuuden löytää vastauksia lähempää, kuin voisi koskaan kuvitellakaan.

Ote
Ransom Riggsin kirjassa, Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, Jacob Portman oli kasvanut koko lapsuutensa kuunnellen isoisänsä sotatarinoita, tarinoita siitä kuinka hän oli sodan kauheuksien vuoksi joutunut orvoksi.

Kuinka ‘’hirviöt’’ olivat pakottaneet hänet lähtemään Neiti Peregrinen lastenkotiin, jossa kasvoi muita hänenlaisiaan, eriskummallisia.

Jacob kuunteli aina, kuinka isoisä kertoi leijuvista tytöistä, näkymättömistä pojista, tytöistä, joiden kädet pystyivät ampumaan tulipalloja. Eriskummallisista, yhteiskunnan syrjimistä lapsista.