Johdanto
Veden kemialliset ja fysikaaliset erityisominaisuudet selitetään pienten poolisten vesimolekyylien välille muodostuvien vetysidosten avulla.

Veden suuri pintajännitys on seurausta siitä, että vedessä olevat vesimolekyylit vetävät veden pinnan vesimolekyylejä puoleensa vetysidoksilla voimakkaammin kuin ilman molekyylit.

Saippua ja muut emäksiset pesuaineet pyrkivät katkomaan vetysidoksia, jotta pintajännitys pienenisi ja vesi pääsisi tunkeutumaan paremmin pestävään materiaaliin.

Veden tiheys on suurempi nesteenä kuin kiinteänä, koska veden jäätyessä vesimolekyylit järjestäytyvät säännölliseksi molekyylihilaksi vetysidosten avulla, jolloin molekyylien väliin jää enemmän tilaa ja vesi laajenee.

Kun jää sulaa molekyylihila rikkoutuu ja vesimolekyylit lähenevät toisiaan täyttäen aukot, jolloin optimaalinen lämpötila on +4°C, koska korkeammissa asteissa molekyylien lämpöliike saa veden laajenemaan pienentäen tiheyttä.

Poikkeuksellisen korkea kiehumispiste johtuu siitä, että molekyylien välisten vetysidosten katkeaminen vaatii paljon energiaa, jotta vesimolekyylit irtoavat toisistaan veden höyrystyessä.

Ote
Poolinen liukenee pooliseen, koska dipolit eli osittaisvaraukset delta+ ja delta- vetävät puoleensa vastakkaismerkkisiä osittaisvarauksia samalla hajottaen liukenevan aineen rakenteen/ niiden välisiä sidoksia ja yksittäiset molekyylit pääsevät sekoittumaan veteen.

Pienimolekyyliset pooliset, kuten yhdisteet; ammoniakki ja vetykloridi, alkoholit; metanoli ja etanoli sekä karboksyylihapot; metaani(muurahais)happo ja etaani(etikka)happo liukenevat hyvin veteen johtuen molekyylien poolisista –OH- ja –COOH-ryhmistä, jotka muodostavat vetysidoksia vesimolekyylien kanssa.