Johdanto
Ensinnakin: Itsestaânselvyytena pidetty kaytânto etta on olemassa organisaatioita (valtioita, hallituksia, hallintoa, viranomaisia, Migria, mita tahansa) tai ihmisryhmia (kansanedustajat, ministerit, virkamiehet, keita tahansa), joilla on oikeus maaratâ muiden liikkumisesta, on perusteeton, oikeudeton, omavaltainen, epatosi, harhainen.

Alkéon kukaan uskoko sellaisen oikeuden olemassaoloon. Oikeus elattaa itseaan, toimia ja tehda tyota vapaasti missa tahansa, rinnastuu 1800-IuvuIIa omaksuttuun elinkeinovapauteen (Anders Chydenius, Adam Smith).

Nyt tama vapaus kohoaa ylemmalle tasolle, maailmanlaajuiseksi ja jokaista ihmista koskevaksi. Yksinkertaista ja luonnollista perusoikeutta.

Paasky lentaa vapaasti kysymattâ keneltâkaan lupaa, niin myés ihminen liikkuu ja elattaa itseaan vapaasti, kautta maapallon.

Lena Anderssonin ajatukset paljastavat akateemisen tiedemaailman ja ns. sivistyneiston rajoittuneisuuden.

Kaikki ne ovat alistuneet ja tyytyneet vallitsevien kaytantojen asiamiehiksi, valtiollisiksi viestittajiksi.

Uutta ja syvaa luotaava ajattelu tulee akateemisen maailman ulkopuolelta, tassa tapauksessa 47-vuotiaaIta ruotsalaiselta naiskirjailijalta.