Johdanto
Maria Veitolan 2015 syyskuussa Trendiin kirjoitettua kolumnia ”Puhu rasistille” lukiessa varmasti monen ihmisen silmät avautuvat.

Kolumnissa puhutaan siitä, kuinka ihmisten tulisi puhua enemmän juuri niille henkilöille, joiden näkemys
poikkeaa omasta.

Olen samaa mieltä Veitolan kanssa. Ihmisen ajatusmaailma ei voi laajentua ja kypsyä, mikäli seurustelemme samojen mielipiteiden valloittamassa väkijoukossa.

Tämänlaisessa joukossa oikeastaan tyhmyys tiivistyy. Kukaan ei myönnä tietämättömyyttään ja yhdessä piirissä jauhamme samoja mielipiteitämme ja näkemyksiämme.

Tietenkin on helppoa paasata omista mielipiteistään, kun kaikki muut nyökyttelevät samaan tahtiin.

Miten voimme ymmärtää toista? Emmehän me toki aina ymmärräkään, mutta voimme kehittyä siinä.

Ainut asia, joka voi tuoda helpotuksen tunteen tähän ymmärtämisen vaikeuteen, on puhuminen. Kun huomaa, ettei toinen olekaan hyökkäävä tai vastenmielinen, usein ennakkoluulot katoavat kuin tuhka tuuleen.

Meidän tulee tosin muistaa, ettemme voi jo keskustelun alussa ottaa itsekästä kantaa ja vain yrittää muuttaa toisen mielipidettä. Suuri mahdollisuus on siihen, että vastapuoli yrittää samaa.

Pitäkäämme siis mielemme avoinna, vaikka vastapuolen mielipide olisikin omasta mielestä täysin ala-arvoinen.