Johdanto
Tekoäly on sanana yksinkertaisen kuuloinen; sehän on vain kone, josta on tehty älyllinen ja itseoppiva. Tosiasiassa se on kuitenkin pelottavankin monimutkainen ja mahdollisesti tulevaisuudessa melkein mihin vain pystyvä.

Sen on tarkoitus ajatella ihmisen puolesta, tehdä erilaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat suuresti ihmisiin, sekä lopulta orjuuttaa ihmiskunta omaksi alaisekseen.

Näin ainakin kaikkein kriittisimmät dystopian maalailijat ovat kuvailleet tekoälyä ihmiskunnan tuhoksi.

Todennäköisyys tämän tapahtumiselle on kuitenkin häviävän pieni, ja varsin kaukainen ajatus, ottaen huomioon tekoälyn tämänhetkisen tason.

Varmaa on joka tapauksessa se, että vaikkei tekoäly ihmiskuntaa tuhoaisikaan, se tulee sitä suuresti muuttamaan.

Ote
Kirjailija ja toimittaja Tommi Melender lähestyy blogissaan ”Minäkin olen koneen orja ” (Apu 13.1.2019) digitalisaatiota ja sen haittavaikutuksia hyvinkin henkilökohtaisella tavalla.

Melender kertoo blogissaan, että hänelle on hankalaa keskittyä esimerkiksi kirjan lukemiseen, kun koko ajan tekee mieli tarkistaa viimeisimmät uutiset, tai uusimmat kirja-arvostelut.

Hän myös kertoo, että digitalisaation myötä hänen pitkäjänteisyytensä sekä keskittymiskykynsä ovat heikentyneet huomattavasti.

Tämän ilmiön voimistuminen on loppujen lopuksi väistämätön sekä yksi valitettava tekoälyn kehityksen ja digitalisaation seuraus.

Kuvitellaan tilanne, jossa käytettäisiin tekoälyä ikään kuin samalla tavalla, kun nykyaikana käytetään äänikirjoja.

Tällä kertaa kirjan sisältämä teksti ja sen mukana tuleva sivistys sen sijaan vain asetettaisiin aivoihisi tekniikalla, jonka tekoäly on kehitellyt sille annettujen tietojen perusteella.

Tieto ja sivistys olisivat nyt tietoisuudessasi. Onko ihminen tämän jälkeen sivistynyt? Voidaanko määritellä sivistykseksi ainoastaan tieto, joka aivoissasi on?

Tällöin tekoälystäkin voitaisiin tehdä sivistynyt ainoastaan syöttämällä sen ”aivoihin” tietoa, jota se muokkaisi eteenpäin.

Yksi sivistyksen mittareista on kuitenkin empatiakyky, jota on vaikea mitata millään realistisella mittarilla.

Voidaanko empatiakykyä siis edes opettaa tekoälylle? Pelko siitä, että tekoäly tulevaisuudessa orjuuttaisi ihmiskunnan, onkin merkki siitä, ettei tekoäly ole sivistynyt. Modernin ajan sivistynyt ihminen ei orjuuta toista ihmistä omaksi alaisekseen.

Tekoälyä halutaan Valsteen mukaan tällä hetkellä kehittää suuntaan, jossa sillä olisi hyvät taidot luovuudessa, pehmeissä taidoissa sekä empatiassa.

Itse en koe näitä taitoja kovinkaan hyödyllisinä tekoälylle, jos otetaan huomioon tavoitteet, joita varten tekoälyä kehitetään.

Tekoälylle on kaavailtu monenlaisia tarkoituksia, kuten itseajavan auton ohjaaminen, tai ihmiselle näytettävän sisällön päättäminen erilaisissa tilanteissa.

Jos tekoälyn tarkoitus rajataan siihen, että ihminen hyötyisi siitä sivistymisen ja oppimisen muodossa, ei tekoäly tee näillä sille tällä hetkellä opetettavilla taidoilla oikeastaan mitään.