Johdanto
Tove Janssonin romaanista ”Kesäkirja” otetussa luvussa luodaan lukijalle jännityksen ja pelon ilmapiiriä, kun kirjassa kuvaillaan kummitusmetsää.

Kuvailussa käytetään runsaasti personifikaatioita, joita käytetään kuvaillessa metsän ympäristöä. Puiden kuvaillaan esimerkiksi kurottavan pois tuulen alta, menevän kyyryyn ja solmuun sekä ryömivän.

Ote
Luvun päähenkilönä toimii isoäiti, joka muokkaa kummitusmetsää oman tahtonsa mukaan, kuitenkin ottaen huomioon metsän ja sen tarpeet.

Tämän kaltainen metsän ymmärtäminen luo lukijalle tunnetta siitä, että isoäiti tietää metsästä jotain mitä muut eivät tiedä. Isoäitiä ei kuvailla tekstissä, mutta hänen toimensa kertovat hänestä paljon.

Hän tuntuu ymmärtävänsä metsän elämää paremmin kuin muu perhe ja hän myös tietää miten metsä reagoi eri toimiin.