Johdanto
Tove Janssonin Kesäkirja-romaanin (1972) Kummitusmetsä-nimisessä kappaleessa pelottavaa tunnelmaa luodaan miljöön, kertojan, kerronnallisten aukkojen ja henkilöiden avulla.

Luvun teema on ”kuolema on alati läsnä” ja se kulkee tekstin mukana alusta loppuun saakka. Aiheena on mummon ja tytön suhde kummitusmetsään.

Ote
Jo Kummitusmetsä-nimi viestii lukijalle tekstin klassisesta kauhusta. Luku on täynnä kauhukirjallisuuden tyypillisiä piirteitä: vanha hämärä metsä, eläinten luut, vanha epäilyttävä mummo ja tytön kiljuminen.

”Kauimpana tiheikössä, aina pimeinä pysyvissä onkaloissa asui lintuja ja pikkueläimiä, - -” kuvaa klassisen kauhukirjallisuuden tavoin osuvasti stereotyyppistä kummitusmetsää.

Mummosta ja luista kerrotaan muun muassa näin: ”Kerran isoäiti löysi hiekasta ison valkoisen selkänikaman.

Se oli liian kova käsiteltäväksi, - - ja niin hän vei sen kummitusmetsään sellaisenaan.” Luut voidaan yhdistää kuolemaan, salaperäinen mummo noitaan ja kummitusmetsä yliluonnollisuuteen.