Johdanto
Teokset Sivullinen ja Kertomus sokeudesta ilmestyivät kumpikin 1900-luvulla. Sivullinen on Albert Camus’n vuonna 1942 julkaisema romaani. Se kertoo miehestä, jota ei oikein tahdo kiinnostaa mikään.

Vuoden 1995 Kertomus sokeudesta -romaanin kirjoitti Jose Saramago. Se kertoo nimensä mukaan sokeudesta. Siinä koko yhteiskunta muuttuu sokeaksi lyhyen ajanjakson sisällä.

Romaanit kertovat aivan erilaisista ihmisistä ja sijoittuvat melkein vastakohtaisiin miljöihin, mutta niiden päähenkilöitä tarkastellessa löytyy erilaisuuksien lisäksi myös samankaltaisia piirteitä.

Ote
Henkilöitä yhdistää kuitenkin heidän yksinäisyytensä. Kumpikin heistä elää ihmisten ympärillä eikä ole fyysisesti yksin, mutta henkisellä tasolla sitä kuitenkin ovat.

Camus’n romaanin nimi Sivullinen kertoo Meursault’n elämästä. Hän elää elämäänsä, mutta ei kuitenkaan elä sitä.

Hän ikään kuin seuraa elämäänsä ulkopuolisen silmillä. Hän ei tiedä, miksi tekee jotain tai mitä hän edes tuntee.

Hän ei saa yhteyttä mihinkään tai edes sitä koita. Lääkärin vaimo puolestaan on näkevä sokeiden keskellä.

Miehensä lisäksi kukaan ei tiedä, että hän näkee. Hän elää ikään kuin omassa kuplassaan eikä pysty samaistumaan tai jakamaan kokemuksiaan muiden kanssa.

Eikä siksi tavallaan pysty luomaan kunnolla yhteyttä muihin. Molemmat heistä elävät oman laisessaan sokeudessa. Lääkärin vaimo ironisesti sokeana, koska on ainoa, joka näkee.

Meursault sokeana omille tunteilleen ja elämälleen. Sokeus epidemiasta tulee nopeasti mieleen tällä hetkellä vallitseva korona.

Vaikka kaikki me elämme nyt korona-aikaa, sen vaikutukset elämiimme on eri. Moni kokee yksinäisyyttä, koska joutuu istumaan vain neljän seinän sisällä eikä voi nähdä ystäviään, vaikka haluaisi.

Olemme erilaisella tavalla sokeita. Näemme ikkunasta ulos, mutta sinne meneminen ei ole suotavaa. Kuulemme uutisista sitä sun tätä, mutta emme voi olla itse näkemässä tai kokemassa asioita.

Myös monilla on vaikeuksia ymmärtää sekä käsitellä omia tunteitaan. Selkein Lääkärin vaimoa ja Meursaulti’ia yhdistävä piirre on tappaminen.

Kumpikin heistä tappaa romaaneissaan yhden henkilön. Syyt kuitenkin eroavat. Meursault tappaa ystävänsä kanssa kiistelleen arabin ilman suurta syytä.

Hän vain ampui ja ampui vielä neljä kertaa uudestaan. Lääkärin vaimon tilanne oli puolestaan se, että hän tappoi karantenissa muodostuneen rikollisjoukon johtajan, jotta heidän kauhu teot loppuisivat.

Kyseessä on siis sama teko, mutta motiivit niissä poikkesivat toisistaan. Lääkärin vaimo oli äärioloissa, jotka pakottivat hänet toimimaan itsensä ja muiden vuoksi.

Meursault ikään kuin tarkoituksetta painoi liipaisinta, mutta ei kuitenkaan sitä osannut katua.