Johdanto
Teemu Mannisen kirjoittama runo Mää rakstan sua (2007) käsittelee rakkautta tässä tapauksessa nuoren tytön näkökulmasta. Runo on tuore, siksi se on myös modernisti kirjoitettu.

Runon rakenteesta voi huomata sen olevan erilainen kuin perinteiset runot, sillä siinä ei ole käytetty loppusoinnullisuutta.

Ote
Runon kieli muuttuu runon aikana. Yleisesti runon kielestä voi sanoa, että se on suurimmaksi osaksi kertovaa ja tarinan omaista.

Osittain runo on myös kirjoitettu hyvin lapsenomaisella tavalla: “MÄ RAKSTA SUA BEBE!!11 <3<3<3<3<3?)”. Tästä voi päätellä runon kertojan olevan iältään nuori.

Runossa on muutaman aihepiirin sanastoa. Esimerkiksi runossa tuotiin esille iltaan ja vuorokauden pimeään aikaan liittyviä sanoja, kuten ilta, tähti ja yö.

Runossa on myös paljon tunteita ja tunnetiloja kuvaavia sanoja: rakastaa, tykätä, vihata, ikävöidä ja onni. Koko runon sanomana on rakkaus ja sanoja rakastaa ja rakstaa toistetaan eniten: “

Jos rakstaa, ei voi unohtaa,/jos unohtaa, ei voij rakastaa.” Rakstaa sana on tietynlainen kiertoilmaisu, joka on helpompi sanoa, kuin minä rakastan sinua.