Johdanto
Suomalainen syö salmiakkia ja saunoo, mutta yhtä lailla suomalainen voi syödä sushia ja soittaa ukulelea.

Globalisaation myötä suomalaisuus on murroksessa, mikä herättää monissa kiihkeitä tunteita.

Voimakas nationalistinen tarve oman kansallisuuden suojeluun on yleistynyt, vaikka usein kiihkoilijalle itselleenkin saattaa olla epäselvää, mihin kansallisuuden osaan suojeluvaisto kohdistuu.

Ote
Joillan juhlilla tuntuu olevan suomalaisille niin suuri merkitys, että suomalaisuuden voi jopa ajatella kiteytyvän niihin.

Jostain syystä melko ruotsalaishenkinen vappu on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa kulttuurissa, juhannus taikoineen vetoaa ehkä suomalaisten luonnonkansajuuriin ja itsenäisyyspäivän kolmetuntinen kättely nähdään vuoden jännittävimpänä draamanäytelmänä.

Sonja Saarikosken kolumni "Jos saisin valita, olisin ruotsalainen" (Helsingin Sanomat 18.6.2017) pohtii kansallisuuden kriteereitä ja mainitsee joidenkin ruotsalaispappien pohtineen, että kansallispäivän juhliminen pitäisi lopettaa kiihkonationalismin vähentämiseksi.