Johdanto
Vaikka tarinoiden suosio onkin nykypäivänä laskenut, niillä on kuitenkin suuri vaikutus lapsiin ja nuoriin.

Ihminen kuulee ensimmäiset tarinansa usein lapsena, mutta niiden merkityksen tärkeys ymmärretään vielä vanhanakin.

Tarinoiden kautta opitaan uusia asioita, saadaan tietoa maailmasta ja erilaisista ihmisistä, sekä kulttuureista.

Tärkeimpänä lapset ja nuoret oppivat elämästä satujen avulla, sillä ne toimivat ikään kuin henkisinä kasvattajina lapsille.

Katkelmassa Bruno Bettelheimin kirjoittamaa tietokirjaa Satujen lumous – merkitys ja arvo (1975) pohditaan tarinoiden hyvien ja huonojen puolien vaikutuksia lapsiin ja nuoriin.

Ote
Lapset oppivat saduista myös samaistumalla niissä seikkaileviin henkilöihin ja hahmoihin.

Bettelheim kertoo: “Sankariin samaistuessaan lapsi mielikuvituksellaan jakaa sankarin kaikki kärsimykset ja koettelemukset ja riemuitsee tämän kanssa, kun hyvyys voittaa”.

Samaistumalla lapsi oppii hyvinkin paljon asioita, etenkin siitä mikä on oikein ja mikä väärin.

Mielestäni on hyvä, että lapset pystyvät samaistumaan satujen hahmoihin, koska tällöin lapset oppivat esimerkiksi toimimaan erilaisissa tilanteissa.

Nuorilla samaistuminen voi kuitenkin aiheuttaa enemmän ongelmia kuin hyötyä. Lisa Myhren kirjoittamassa sarjakuvassa Nemi - Kesän kasvoja (2006) pohditaan sitä kuinka paljon tarinat vääristävät käsitystä itsestämme.

Myhre kertoo sarjakuvassaan, että pyrimme samaistumaan tarinoissa kuvattuihin elämiin. Yrittäessä samaistua tarinoissa kuvattuihin ihmisiin ja niissä kuvattuihin “täydellisiin” elämiin unohtaa usein arvostaa itseään sellaisena kuin on.

Myhren sarjakuvassa sanotaan myös, että ihmisten pitäisi osata erottaa mielikuvat todellisuudesta ja siitä kuka todella on.

Sarjakuvassa sanotaan, että tällöin ei tarvitsisi rämpiä mudassa polvet verillä, koska luuli olevansa luonnon ystävä.

Mielestäni tämä kuvastaa hyvin sitä, kuinka lapselle tai nuorelle voi käydä myöhemmin elämässä, jos lapsi ei pysty pitämään itsestään sellaisena ihmisenä kuin on.

Jos nuoren samaistuminen menee yli vaikuttaa se myös sosiaalisiin suhteisiin, koska muut ihmiset eivät tällöin saa oikeanlaista kuvaa nuoresta.

Samaistuminen voi kuitenkin pysyä myös hyvällä tasolla ja ehkä jopa tuoda nuorelle rohkeutta erilaisiin tilanteisiin.

Bettelheim sanoo: “Käytännöllisesti katsoen kaikissa saduissa hyvä ja paha ovat saaneet hahmonsa joissakin sadun henkilöissä ja heidän teoissaan kuten hyvä ja paha ovat läsnä kaikkialla elämässä ja taipumus molempiin olemassa jokaisessa ihmisessä”.

On siis mahdollista, että lapsi voi luulla sadussa tapahtuvan pahan olevan hyvää, Mikä tulee aiheuttamaan ongelmia tulevaisuudessa.

Mielestäni siksi on tärkeää pitää tarinat sellaisella tasolla, etteivät ne aiheuttaisi pienille lapsille houkutusta tehdä mitään pahaa.