Johdanto
Polymeerit ovat keskeinen osa materiaalikemian tutkimusta ja tuotekehittelyä. Muun muassa tekstiilikuituja, liimoja, uudenlaisia muoveja ja pintakäsittelyaineita on opittu valmistamaan tämän tutkimuksen ansiosta.

1907 valmistettiin ihan ensimmäinen polymeeri, jonka keksi Leo Hendrik Baejekand. Sana polymeeri tarkoittaa monesta osasta koostuvaa ja näitä osia kutsutaan monomeereiksi.

Nämä monomeerit kiinnittyvät kovalenttisilla sidoksilla toisiinsa ja sitä kutsutaan polymeroitumisreaktioksi. Reaktioissa muodostuu yhdisteitä, jotka ovat suurimolekyylisiä ja niiden moolimassat vaihtelevat kymmenistä tuhansista kymmeniin miljooniin.

Polymeerejä kutsutaankin sen takia usein makromolekyyleiksi. Riippuen polymeerin kemiallisesta koostumuksesta määräytyy polymeerin rakenne ja ominaisuudet. Monomeerit voivat muodostaa erilaisia ketjuja välilleen. Ketjut voivat olla muun muassa pitkiä tai haarautuvaisia.

Polymeerien etuna muihin materiaaleihin verrattuna on niiden helppo muokattavuus ja keveys. Polymeerit voivat olla pehmeää tai kovaa, kestää kuumuutta tai jopa sulaa alhaisessa lämpötilassa. Niiden tuottaminen on myös halpaa.