Johdanto
Sota on ja on ollut yleinen aihe kirjallisuudessa. Runeberg kuvaili ihailevasti sotilaita jo 1800-luvulla.

Hän kirjoitti Suomen sodasta teoksessaan Vänrikki Stoolin tarinat (1848). Sota koskettaa monia suomalaisia sekä eurooppalaisia.

Monen nykynuoren isovanhemmat ovat olleet sodassa ja täten sota ei ole nykysukupolvellekaan täysin vieras käsite.

Ote
Runebergin teoksessa heijastelee vahvasti kansallisromantiikka. Se olikin kirjoitusajankohdan vallitseva tyylisuunta ja Runeberg on tyylisuunnalle tyypillinen kirjailija.

Teos kertoo Suomen sodasta, jossa vastakkain olivat Ruotsin armeija, jossa myös suomalaiset taistelivat sekä Venäjän armeija. Teoksessa ihannoinnin kohteena ovat sotilaat sekä päällystö.

Lukiessani kirjaa herää vaikutelma, että ikään kuin sota olisi ihannoitavaa ja urhoollista. Jopa runossa nimeltä Kuoleva soturi

jossa kuvataan kuolevaa sotilasta, on ikään kuin sotaa ihannoiva kuva. Runo loppuu näin: ”Eloa kosto tarkoittaa, mut hauta vihan sovittaa”.