Johdanto
Sven Dufva kuvataan runossa ‘Sven Dufva’ hieman yksinkertaisena, mutta rohkeana miehenä. Dufva on köyhästä suurperheestä, jonka lapsista hän on nuorin.

Vaikkei Sveniltä löydy suuria älyllisiä lahjoja, on hän ahkera sekä vahva peltotyöntekijä: “kuin orja raatoi pellolla ja kaatoi kaskea”.

Dufva haluaa sotilaaksi, vaikka muut eivät häneen uskokaan. Häneltä kuitenkin löytyy paljon tahdonvoimaa, ja on valmis tekemään kaikkensa kotimaansa eteen muiden mielipiteistä välittämättä.

Sven lähtee armeijaan toteuttamaan unelmaansa, vaikka pian huomataankin, ettei hän ole armeijan terävin yksilö.

Epäonnistumisistaan huolimatta Sven pitää päänsä kylmänä, ja keskittyy siihen, mitä hän tuli armeijaan tekemään: sotimaan.

Runon viimeiset sanat, jotka lausutaan Svenin kuoleman jälkeen, kertovat hänen hyväntahtoisuudestaan: “ “Älyä kyll’ ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, pää huono oli”, arveltiin, “mut sydän paikallaan” “.