Johdanto
L. Onervan runo Pantteri (Lyhytlasien Laulu, 1919) käsittelee keskeisinä aiheina yötä, intohimoa ja rakkautta.

Tekstiä tulkittaessa pinnalle nousevat erityisesti kuvakieli ja juonenomainen tapahtumien kulku, jota runon ulkopuolinen puhuja kuvailee.

Runossa on mitallinen ja siinä on kolme säkeistöä, joista jokainen sisältää neljä säettä. Jokaisen säkeen alussa on sama, toistuva säe: “Kuu kattojen harjoilla kimmeltää.”

Toistolla painotetaan teoksen teemaa, luodaan rytmiä ja tunnelmaa, joka lukijalle välittyy.

Tärkeänä osana runoa on yö, ja jokaisessa säkeistössä toistettu säe kattojen harjalla kimmeltävästä kuusta luo lukijalle selkeän mielikuvan nukkuvasta kaupungista.

Runossa on toiston lisäksi säkeenylityksiä, sekä riimejä jokaisen säkeistön 2. ja 4. säkeessä. Esimerkiksi: “--saaliin-ajon.” ja “--kajon.” ovat tekstistä löytyviä loppusointuja.

Ne luovat selkeän rytmin, joka tahdittaa lukemista. Koska säkeet ovat lyhyehköjä, helpottuu rytmikäs lukeminen entisestään.

Tämä yhdistettynä lähes juonelliseen tarinankerrontaan saa aikaan eteenpäin kulkevan ja menevän runon.

Runossa on ulkopuolelta raportoiva, tilannetta kuvaileva puhuja. Puhuja ei suoranaisesti keskustele kenenkään kanssa, vaan pikemminkin raportoi lukijalle tapahtumista.

Hänen kuvailunsa on tarkkaa ja täynnä kielikuvia, mikä saa lukijan ajatukset rullaamaan ja mielikuvituksen laukkaamaan.