Johdanto
Tove Janssonin kirjoittaman vuonna 1972 julkaistun romaanin Kesäkirja luvussa Kummitusmetsä kerrotaan, pelon ilmapiiriä muodostaen, tarinaa meren läheisyydessä sijaitsevasta kummitusmetsästä.

Luku kyseisestä romaanista on kaunokirjallista tekstiä ja lukijakunnaksi voidaan olettaa nuoret ja aikuiset.

Vaikka romaani olisikin myös lasten luettavissa he eivät välttämättä saisi siitä kaikkea irti, sillä kyseinen tarina vaatii myös syvällisempää pohdintaa.

Näin ollen lapset eivät välttämättä edes huomaisi mitään pelottavaa kyseisessä tarinassa.

Kummitusmetsä luvun kertojana toimii kaikkitietävä kertoja, sillä asioita kuvaillaan monipuolisesti ja erilaisista näkökulmista.

Ote
Pelon ilmapiiriä luodaan Kummitusmetsä tarinassa myös erilaisten henkilöhahmojen avulla. Tarinassa pelkoa luovana henkilönä esiintyy eräs isoäiti, joka päätti ryhtyä tekemään kummitusmetsästä pelottavampaa muiden tietämättä.

Tarinassa kerrotaan kuinka isoäiti vietti öisin aikaan metsässä ja veisteli erilaisia hahmoja, joita ripusti eri paikkoihin.

Isoäitiä ja hänen tekemisiään kuvailemalla pyritään luomaan pelon ilmapiiriä ja saada lukija uskomaan, että isoäidissä on jotain hämärää.

Kun lukijan huomio saadaan kiinnitettyä tiettyyn henkilöön, tässä tapauksessa isoäitiin, on hänen ympärillään tapahtuvista asioista helppo tehdä pelottavia.

Tarinan rakenne on kuitenkin tärkeimmässä osassa sen pelon ilmapiirin luomisessa. Tarinasta rakenteesta voi huomata erilaisia vaiheita, esimerkiksi pohjustusta tarinan kulkuun ja henkilöihin, sekä käännekohtauksen.

Tarinan käännekohtaus on pelon ilmapiirin luomisen kannalta oleellisin, sillä siinä isoäidin lapsenlapsi tulee yllättäen metsään ja huomaa mitä kaikkea hänen isoäitinsä on tehnyt.