Johdanto
Yksityisetsivä Jouni Markkanen saapuu aikaisin aamulla Fredrikinkadulla sijaitsevaan toimistoonsa väsyneenä, mutta hyväntuulisena.

Toimiston vanha seinäkello, jonka Jouni oli saanut isoäidiltään vuonna 1956, ollessaan 10-vuotias pojankloppi, näyttää kellonajaksi 7.30.

Kellon viereen ripustettu maisemakalenteri taas kertoo päivän olevan perjantai 30. lokakuuta, ja vuodeksi se ilmoittaa 1981.

Vain yksi päivä halloweeniin, pyhäinpäivän aattoon. Tästä Jouni on mielissään, sillä halloween on hänen suosikkinsa kaikista juhlapyhistä.

Huomenna on luvassa myös vapaapäivä. Asiakkaita ei kuluneella viikolla ole liiemmin näkynyt eikä Helsingin poliisivoimien päällikkö Into Jutilainen ole ottanut yhteyttä pyytääkseen erittäin arvostetussa asemassa virkamiesten keskuudessa paistattelevaa Jounia avukseen jatkuvassa taistelussa rikollisuutta vastaan.

Ote
Jouni nousi mietteliäänä pystyyn ja alkoi käyskennellä ympäri toimistonsa lattiaa. Näin hän tapasi tehdä aina mietiskellessään. “Mitä jos se oli vain iso koira?” Jouni kysyy mietteliäänä.

“Enpä ole itse ennen nähnyt kolme metristä koiraa korkean kerrostalon katolla.” Jutilainen vastaa, kaataen itselleen lisää kahvia. “Ja silminnäkijöiden havainnot täsmäävät?”

Jouni pohdiskelee edelleen seisten. “Kyllä vain. Ihmissusi käyskenteli katolla kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen se loikkasi ylimmän kerroksen asunnon avonaisesta ikkunasta sisään.

Tämän jälkeen seurasi totaalinen hiljaisuus, kunnes aamulla huoneistossa majaileva tiedemies Risto Rosendahl nähtiin istuskelemassa parvekkeella kirjaan uppoutuneena.”

“Onko Rosendahlia ehditty jo kuulustella asian tiimoilta?” Jouni utelee. “Ei ole.” Jutilainen sanoo, nousten samalla itsekin seisomaan. “Sitä varten olen täällä.

Sinusta voisi kuulustelutilanteessa olla tarkkanäköisyytesi ansiosta runsaasti hyötyä.” Jouni nyökkää innostuneena ja ryntää hakemaan takkiansa.

Miesten kävellessä pitkin kantakaupungin pieniä katuja, oli sääkin muuttunut kirkkaammaksi. Kohta oli jo marraskuu, mutta ulkona oli vielä suhteellisen lämmin.

Syksyn aurinko valaisi vanhojen kivitalojen seinät ja kadulla kävelevät ihmiset kultaisiksi. Oli hieno päivä. Jouni oli muutenkin hyvin innoissaan.

Mystinen ihmissusi? Mahtavaa! Vaikka hän tiesikin, että todennäköisesti tapaukselle löytyisi täysin normaali ja looginen selitys, oli hän silti innosta piukeana. Kyllä tällaisiakin tapauksia oli hauska ratkoa.

Pian he olivatkin jo perillä laivanvarustajankadulla. Talonmies, jonka oli määrä päästää Jutilainen ja Jouni rappukäytävään sisään, odotti heitä keltaisen kivitalon edessä, aivan Kapteeninkadun kulmassa.