Johdanto
Käyttäytymistä ja toimintaamme ohjaavat motiivit, ne ovat syy toiminnallemme ja muodostavat yhdessä motivaation.

Motiiveja on sekä tiedostamattomia että tietoisia ja ne vaikuttavat valintoihimme ohjaten toimintamme suuntaa.

Motiivien perusteella voidaan tulkita että ihmisen käytöksessä on paljon tiedostamatonta. Esimerkki sosiaalisesta motiivista on liittymismotivaatio, jonka mukaan ihmisellä on tarve olla osa sosiaalista ryhmää ja kuulua joukkoon.

Ihminen hakeutuu ryhmään ja identifioituu ryhmän jäseneksi. Ihminen kokee itsensä merkityksellisemmäksi yhdessä ryhmän ympäröimänä.

Tiedostamattakin hakeudumme ihmisten pariin ja haluamme tulla pidetyiksi. Biologiset motiivit ovat esimerkiksi tunne nälästä tai tarve unelle.

Ollessaan nälkäinen ihminen ohjaa toimintaansa syömistä kohti etsien ruokaa. Erittäin nälkäisenä onkin vaikea keskittyä muuhun, sillä kehomme viestii nälän avulla energian tarpeesta.

Nälkää ja muita selviytymistä edellyttäviä tarpeita säätelee aivoissa aivorunko. Evoluutiopsykologia tulkitsee ihmisen toimintaa selviytymisen edellyttäjänä.

Toiminta joka tuottaa mielihyvää on tavoiteltavaa ja päinvastoin. Selviytyminen ja suvun jatkaminen ovat evoluutiopsykologian mukaan toimintamme selittäjiä.

Ote
Psykologian perimä-ympäristö-kiistalla tarkoitetaan kauan esillä ollutta kysymystä perimän ja ympäristön vaikutuksesta yksilöön.

Ollaan kuitenkin todettu että sekä perimä että ympäristö vaikuttavat yksilöm toimintaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Perimä altistaa tietyille tekijöille ja ympäristön vaiktuksessa muodostuu lopputulos. Perimä voi esimerkiksi altistaa mielentervesysongelmille.

Sairastuessaan psyykkiseen sairauteen ihminen tekee usein tiedostamattaan pahaa itselleen toiminnallaan.

Esimerkiksi syömishäiriötä sairastava voi näännyttää itseään nälkään tai masentunut henkilö saattaa käyttäytyä itsetuhoisesti.

Psyykkisen sairauden kontrolloidessa yksilön käytöstä, voidaan todeta että yksilön toimintaan vaikuttavat useat tiedostamattomat asiat.

Kehityspsykologit leikki-ikäisen lapsen käyttäytymistä tutkiessa ovat selvittäneet milloin lapsi pystyy itse kontrolloimaan mielihalujaan.

Impulssikontrollilla tarkoitetaan ihmisen kykyä kontrolloida erilaisia impulsseja eli esimerkiksi mielitekoja.

Tunnetun psykologisen vaahtokarkkikokeen koeasetelmassa lapsen eteen laitetaan vaahtokarkki ja hänet neuvotaan odottamaan aikuisen poistuessa.

Mikäli lapsi kykenee odottamaan kärsivällisesti yksin houkuttelevan karkin kanssa aikuista, saa hän aikuisen palattua toisen karkin.

Tällöin lapsen impulssikontrolli on kehittynyt. Mikäli lapsi syö karkin aikuisen poistuttua, ei hän vielä pysty kontrolloimaan mielitekojaan.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta että ihmisellä on kyky vapaaseen tahtoon valinnoissaan. Toisaalta voidaan miettiä pyrkiikö ihminen vain tavoittelemaan palkintoa ja välttämään rangaistusta, kuten psykologian behavioristisen suuntauksen edustaha B.F Skinner esitti.

Tällöin lapsen toiminta vaahtokarkkikokeessa ei olisi omasta tahdosta johtuvaa vaan toisen karkin eli palkinnon havittelua.

Nuorten aivojen kehitystä tutkiessa ollaan huomattu tunteitasäätelevän limbisen järjestelmän olevan aktiivinen ja sen mantelitumakkeen kehittyvän ennen itsesäätelykykyä ohjaavan otsalohkon lopullista kehittymistä.

Tästä johtuen nuoret ottavat enemmän riskejä eivätkä välttämättä mieti tekojensa pitkäaikaisia seurauksia. Tunteilla on siis suuri merkitys toimintamme motiivina.

Ihminen on hyvin sosiaalinen, jonka vuoksi ympäröivä ryhmä koetaan merkityksellisenä. Ihminen tavoittelee toiminnallaan sekä omaa että ryhmän etua.