Johdanto
Molekyylien poolisuus ja molekyylien välisten sidosten vahvuus selittävät alkuainemolekyylien ja molekyyliyhdisteiden erilaiset ominaisuudet, kuten olomuodon, sulamis- ja kiehumispisteet ja vesiliukoisuuden.
Yleensä poolittomien molekyylien välille muodostuvat sidokset ovat heikompia, jonka vuoksi niillä on alhaisemmat sulamis- ja kiehumispisteet kuin poolisilla molekyyleillä ja niillä on huono liukoisuus pooliseen veteen.
Ote
Poolisten molekyylien pysyvät osittaisvaraukset, pysyvät dipolit vetävät puoleensa toisia poolisia molekyylejä vastakkaisten osittausvarausten avulla.
Molekyylissä olevien pysyvien epätasaisten elektronijakaumien, pysyvien dipolien aiheuttaa molekyylien välisiä vetovoimia, dipoli- dipolisidoksia, jotka ovat vahvempia kuin hetkellisten dipolien aiheuttamat dispersiovoimat.
Poolisissa molekyyleissä vaikuttavat myös hetkellisistä dipoleista eli elektronien jatkuvasta liikkeestä syntyvät dispersiovoimat, joten molekyylien koko vaikuttaa sulamis- ja kiehumispisteisiin.
Vetysidos on dipoli-dipoli-sidoksen erikoistapaus ja se muodostuu, kun vety liittyy kovalenttisesti pieneen hyvin elektronegatiiviseen epämetalliatomiin (happi, typpi, fluori, NOF).
Atomien pieni koko ja poolisuus aiheuttaa suuremmat osittaisvaraukset kuin muissa poolisissa molekyyleissä yleensä, ja ne ovat vahvimpia molekyylien välisiä sidoksia, mutta heikompia, kun atomien väliset sidokset.
Kaikkien molekyylien ja yksiatomisten jalokaasujen välille muodostuvat dispersiovoimat: Hetkelliset dipolien eli osittaisvarausten liikkuminen paikasta toiseen indusoi eli synnyttää viereisiin molekyyleihin hetkellisiä dipoleja, niiden ja alkuperäisten välille syntyy heikkoja sähköisiä vetovoimia, dispersiovoimia.
Vastaa