Mittayksikköjen historiaa | Essee | Arvosana 10

Johdanto
Mittajärjestelmien historia ulottuu aina sivilisaation aamunkoittoon. Kaupankäynnin ja rakentamisen avuksi alettiin noin 6000 vuotta sitten tarvita mittayksiköitä, jotka olisivat edes suunnilleen samoja kaikille osapuolille.

Pitkään tultiin toimeen neljällä suureella: lukumäärällä, painolla, pituudella ja ajalla. Pinta-ala ja tilavuus saataisiin periaatteessa pituudesta

mutta käytännön syistä varsinkin tilavuudelle käytettiin yleensä pituudesta riippumattomia yksiköitä.

Katkelma
Myös vuorokauden jakaminen tunteihin tuotti vaikeuksia, koska valoisan ajan pituus vaihtelee vuodenaikojen mukaan.

Mesopotamiassa vuorokausi jaettiin 12 päivä- ja 12 yötuntiin. Niiden pituudet tietysti muuttuivat vuoden mittaan.

On kuitenkin syytä huomata, että yön ja päivän pituuksien vaihtelu mittajärjestelmien syntyseuduilla Välimeren maissa ei ole yhtä dramaattinen kuin se olisi ollut täällä Pohjolassa.

Pituuksien ja painojen kanssa oltiin sitten sitäkin suuremmissa vaikeuksissa. Syy tähän oli yksinkertaisesti siinä, että luonnosta ei löydy kummallekaan suureelle mitään luontevaa mittayksikköä, joka olisi riittävän tarkka.

Puute ei ollut merkittävä, jos mittaukset tehtiin samassa paikassa. Esimerkiksi Egyptin pyramidien jälkipolvia hämmästyttänyt mittatarkkuus on hyvin selitettävissä sillä, että kivenlohkareet mitattiin samaan paikalla olevaan perusmittaan verraten.

Ongelma tuli esille vasta silloin, kun mittaukset tehtiin kaukana toisistaan olevissa paikoissa. Käytännössä oli mahdotonta levittää tarpeeksi tarkkaa perusmitan kopiota kaikkialle sen aikaiseen tunnettuun maailmaan.

Saat ilmaisen pääsyn tehtävään

Lataa yksi omista tehtävistäsi ja käytä sitä. Se kestää vain 2 minuuttia