Johdanto
Käsittelimme tunnilla aihetta erilaisia suhtautumistapoja tietoon. Pohdinta lähti oppikirjan sivun 64 tarinasta, jossa kolmen naisen kaveriporukka keskustelee astrologiasta.

Kolmikosta Mira suhtautui ammattilaisten tekemiin tähtikarttoihin luottavaisesti, Aada kyseenalaisti vedoten tieteellisen näytön puutteeseen ja kolmas keskustelija Venla edusti sovittelevampaa suhteellista kantaan.

Kun keskustelimme luokassa tarinasta, moni piti erityisesti Venlan kantaa järkevänä. Ymmärrän tämän hyvin ja kirjan kuvaamassa tilanteessa se tuntui empaattiselta ja perustellulta.

Ote
Mielipideasioissa tai elämän suurissa kysymyksissä ei voida saavuttaa lopullista yksimielisyyttä, mutta entä tieteen tulokset?

Maapallon muoto, kasvihuonepäästöjen vaikutus ilmastonmuutokseen ja tupakan yhteys keuhkosyöpään ovat tosiasioita,
joita luonnontieteissä on tutkittu kattavasti usealla eri menetelmällä.

Tutkijat ovat monista asioista lähes yksimielisiä, eikä tämä yksimielisyys ole samanlaista kuin vaikka Tapparan kannattajien, skientologien tai Anna Puun fanien: se ei perustu vain jaettuun käsityksen lopputuloksesta, vaan yhteisesti sovituun kriittiseen
menetelmään.

Äärimilleen vietynä relativismi joutuisi väittämään jopa tieteen tuloksia suhteellisiksi, mikä veisi pohjan monelta elämäämme parantavalta oivallukselta.

Tosin muissakin tietoon suhtautaumistavoissa on omat ongelmansa.

Dogmatismin ongelmia ei tarvitse kaukaa etsiä. 1900-luvun diktatuurien sotaisa ja julma historia on väkevä osoitus kyseenalaistamisen tärkeydestä.

Sokea luottamus oppeihin ja vallanpitäjiin ei onneksi ole nykyään arvostettua, vaan sivistyneen kansalaisen ihanteisiin kuuluu rakentava kriittisyys.

Dogmatismin vastustaminen äärimmäisten historiallisten esimerkkien avulla on kuitenkin liian helppoa - mitä hyvää tässä suhtautumistavassa on?

Ehdoton luottamus oppeihin, ideologioihin tai edes tieteeseen ei ole tavoiteltavaa. Luottamuksessa näyttäisi pätevän kuitenkin vanha kemian tunnilla vahvistettu viisaus: myrkky ei ole aineessa vaan annoksessa.

Luottamus on hyvä asia, jos se on suhteessa tiedon lähteen luotettavuuteen: Vaikka lääkärin diagnoosi ei ole erehtymätön totuus, on se luotettavampi tiedonlähde kuin kaverin mututuntuma tai poppatohtorin keitokset.

Vaikka tieteelliset teoriat saattavat tarkentua ja jopa muuttua menetelmien kehittyessä, tieteellinen tieto on tällä hetkellä paras mahdollinen luottamuksen kohde.

Jos vähäinenkin dogmatismi pitäisi kitkeä omasta ajattelusta, tulisi samalla luopua koulusta, mediasta ja oikeastaan kaikesta

tiedonvälittämisestä. Olennaista on pohtia, mikä tekee eri tiedonlähteistä luotettavan.

Tutkija ei tuota tietoa, koska hänellä on yliluonnollinen pääsy suurien totuuksien äärelle - hänellä on tietoa, koska hän on osa tiedeyhteisöä, joka tutkii maailmaa kriittisen menetelmän avulla. Tällä tavalla tuotettuun tietoon luottaminen ei ole väärin.

Dogmatismin paras puoli lienee kuitenkin sen helppous - omaa päätä ei tarvitse juuri vaivata, jos jokin oppi on jo lähtökohtaisesti oikea.