Johdanto
Kyllä minä tiedän, että syrjäisiä katuja pitää vältellä yömyöhällä. Silti vanhempani muistavat aina muistuttaa minua siitä ennen kuin lähden ovesta ulos.

Tiedän kääntyä toiseen suuntaan, jos huomaan jotain epäilyttävää, vaikka tappelun. Isäni sanoo aina, ettei pidä puuttua asiaan, ettei joudu sotkeutuneeksi mukaan.

Ettei vain sattuisi mitään. Mutta entä tappelun altavastaaja, miten hänelle käy? Voisiko asiaan puuttumisella kuitenkin olla merkitystä?

Milloin kannattaa hyväksyä tilanne ja vaieta, milloin taas avata suunsa ja sivuuttaa mahdolliset vaarallisetkin seuraamukset? Missä menee raja?

Elokuvatraileri “Malala” (Youtube-videopalvelu, 22.6.2015) esittelee rauhanaktivisti Malalan matkaa yhdeksi maailman vaikuttavimmista ihmisoikeuksien puolestapuhujista.

Pakistanilaistyttö uhmaa alueella vallitsevaa ajatusmaailmaa, mikä herättää voimakasta vastustusta konservatiivisia arvoja kannattavissa ääriryhmissä.

Riskit kuitenkin mitä luultavimmin tiedostaneena Malala ryhtyi vastarintaan. Puolustaessaan tärkeäksi kokemiaan asioita Malala uhmaa omaa henkeään ja terveyttään.

Eikö Malalan isä ole kertonut hänelle, ettei näin kannata saattaa itseään vaaralle alttiiksi? Ei ole. Hän on katsonut aiheen olevan liian tärkeä sivuutettavaksi.

Malalan sanoin: “On hetki jolloin on päätettävä, onko hiljaa vai taisteleeko.” Kun aivan liian moni kärsii aivan liian paljon vallitsevista käytännöistä ja puuttuvista oikeuksista, katsotaan mahdollisten voittojen ja saavutusten kumoavan riskit. Monesti mitään varteenotettavia riskejä ei tosiasiassa edes ole.