Johdanto
Kristinuskon perusta rakentuu Vanhan testamentin ja Jeesuksen elämän ja opetusten ympärille. Alkunsa se sai Jeesuksen opetuslasten uskosta ylösnousseeseen Messiaaseen.

Opetuslapset uskoivat Jeesuksen ilmestyneen heille kuolemansa jälkeen ja näiden kokemusten myötä he alkoivat levittää
tietoa Jeesuksesta.

Uudesta testamentista löytyvät “Apostolien teot” alkaa ensimmäisen seurakunnan synnystä.

Se tapahtui Raamatun mukaan helluntaina, jolloin pyhä henki vuodatettiin opetusalaisten päälle ja alkoivat puhua itselleen ennestään tuntemattomilla kielillä, jotta heidän olisi mahdollista julistaa evankeliumia laajemmalle alueelle.

Harva tuskin kuitenkaan osasi siihen aikaan uskoa, että heille tärkeä uskonto voisi levitä ympäri maailmaa jopa syrjäiselle pohjolan alueelle.

Ote
Kristikunta alkoi jakaantua vähitellen jo 200-luvulla latinankieliseen länteen ja kreikankieliseen itään.

Lännen ja idän välillä oli kielellisen eron lisäksi kulttuurillisia eroja, jotka liittyivät esimerkiksi paavin asemaan ja pappien naimattomuuteen.

Vuonna 395 Rooman valtakunnan jalkautuessa kahtia Länsi- Roomaan sekä Itä-Roomaan eli Bysanttiin, lännen ja idän väliset erot syvenivät ja oppi- ja tulkintakiistoja esiintyi aina vain enemmän.

Erityisesti paavin asema oli hyvin kiistanalainen aihe. Länsi olisi halunnut, että itä olisi tunnustanut lännen paavin aseman koko kristikunnan ylimpänä johtajana.

Kun idän piispat eivät suostuneet vaatimukseen, paavi julisti koko idän kirkon kirkonkiroukseen eli pannaan vuonna 1054.

Vastavetona myös idän kirkko kirosi lännen kirkon, sillä idässä oltiin eri mieltä myös pappien selibaattikysymyksestä sekä siitä, lähtikö Pyhä Henki Isästä vai Isästä ”ja Pojasta” (latinaksi filioque).

Idässä ei hyväksytty sitä, että lännen kirkon uskontunnustuksessa julistettiin Pyhän Hengen lähtevän sekä Isästä että Pojasta.

Molempien kirkkojen julistettua toisensa kirkonkiroukseen ei kirkon yhtenäisyyteen ollut paluuta. Kirkot purkivat toisiaan kohtaan julistetut kirkonkirouksensa vasta vuonna 1965.

Kristikunnan jakautumisen myötä kummankin, sekä katolisen että ortodoksisen kirkon välillä alkoi kilpailu oman vaikutusalueen laajentamisesta.

Vaikka aatteet olivatkin jalot, olivat ristiretket pääasiassa paavin hyväksymiä sota- ja ryöstöretkiä uskonnon nimissä. Myös Itämeren kansat, monien muiden tavoin, joutuivat kirkon kilpailun kohteeksi.

Näin ollen Itämeren alueella asuvat saivat käännytystä sekä Idän suunnasta eli Venäjältä että lännestä, jossa käännytystä johdettiin Ruotsista. Näin alueisiin kuului muun muassa Suomi.