Johdanto
Muusikko ja kirjailija A.W. Yrjänä ottaa kantaa nyky- ja muinaisihmisen ruokakulttuuriin kolumnissaan “Nugettilipun alla” (Helsingin Sanomat, Ruokaräyhä, 9.3.2012).

Yrjänä väittää kolumnissaan, että ravinnon teollistuminen on johtanut siihen, että ruuassamme on jäljellä enää puolet esiäitimme saamista ravintoaineista, jonka takia kärsimme vinoista hampaista, allergioista ja keskittymishäiriöistä.

Tämän voi tulkita olevan kolumnin teesi. Kolumnin tavoite on saada ihmiset ymmärtämään monipuolisen, terveellisen ja luonnonläheisen ruuan merkitys nykyhteiskunnassa, jossa on tarjolla paljon teollistunutta vähäravinteista ravintoa.

Kolumnin kohderyhmä on Helsingin Sanomien lukijat, mutta erityisesti ruuasta ja terveellisestä ruokavaliosta kiinnostuneet nuoret ja aikuiset.

Ote
Yrjänän argumentit vetoavat syy-seuraussuhteisiin, tietoon ja mielipiteisiin. Yrjänä esittääkin kolumnin alussa syy-seuraussuhteen: “Kaikkiruokaisuus on ihmislajin menestyksen avain.”

Tällä Yrjänä pyrkii valmistelemaan lukijaa käsiteltävään aiheeseen. Yrjänä argumentoi esimerkiksi vetoamalla tietoon: “Luulöytöjen perusteella hän oli pituudeltaan ja aivojensa tilavuudelta vähintään nykyihmisen tasoa.”

Tällä Yrjänä pyrkii lisäämään uskottavuuttaan lukijan silmissä. Yrjänä jatkaa myös vetoamalla muinaisihmisen erityisyyteen: “Hänellä oli virheettömät hampaat.

Riistan hän söi luita myöten, ja napsi päälle pähkinöitä ja marjoja. “ Tällä Yrjälä haluaa korostaa kolumninsa tavoitetta ja arvoja perinteisestä luonnonmukaisesta ruuasta.

Toisaalta Yrjänä ei kuitenkaan tuo esille tietoperustaa, vaan argumentoi esittämällä mielipiteitä kuin ne olisivat faktoja: “On kauhistuttavaa, että ruuassamme on enää puolet niistä ravintoaineista, jotka esiäitimme saivat.

Lapsillamme on vinot hampaat, allergioita ja keskittymishäiriöitä. Niistä ei ollut ennen kuultukaan.”

Tällä kielteisen tuloksen kolmiosaisella luettelolla Yrjänä pyrkii vetoamaan lukijan järkeen ja esisopimukseen siitä, että tarvittavien ravintoaineiden puute voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja sairauksia.

Toisaalta Yrjänä argumentoi myös vetoamalla tunteisiin, sillä “esiäitimme” herättää lukijassa tunteellisen ja tuttavallisen reaktion.