Johdanto
Kautta aikain ovat ihmiset kertoneet toisilleen satuja ja kertomuksia, jotka ovat luoneet pohjan kansanperinteille, säilyneet sukupolvelta toiselle ja muodostaneet merkittävän osan monen kansan ja yhteisön identiteetistä.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen yleistynyt teknologia on kuitenkin vähentänyt tarinoiden kertomista merkittävästi.

Kirjoja on saatavilla enemmän ja huomattavasti helpommin kuin aiemmin – sähköiset lukualustat ja äänikirjasovellukset ovat nousseet perinteisten pölyisten kirjastojen rinnalle ja jopa syrjäyttäneet ne – mutta iso osa kertomusperinteestä on silti hukkunut median ja muun viihteen alle.

Moni viettää iltansa mieluummin Netflixin kuin hyvän kirjan parissa, eikä mediassa vilisevä tekstisäläkään täytä laatukirjallisuuden vaatimuksia millään mittarilla.

Ovatko tarinat siis menneet muodista ja ihmiset langenneet tyhjänpäiväisen median houkutuksiin?

Ote
Markkinoinnissa hyödynnetään runsaasti tarinoita. Itseään mainostavat yritykset eivät kuitenkaan kerro mitä tahansa satuja, vaan kertomuksen mainostamastaan tuotteesta tai palvelusta.

Tarinat vetoavat inhimillisiin tunteisiin, tarpeisiin ja toiveisiin. Ne luovat kuluttajalle mielikuvia, jotka tämä pyrkii toteuttamaan omassa elämässään.

Mainosten avulla ihmiset voivat saada uusia tavoitteita ja asioita elämäänsä: iskevä matkailumainos voi poikia haaveen ulkomaanmatkasta, tai koskettava koiranruokamainos voi saada perheen

hankkimaan lemmikin. Kuntosalimainos voi innostaa sohvaperunan kuntoilemaan ja yritysmainos saada käsityötaitoisen perustamaan oman toiminimen.

Mainosten tuomat mielikuvat voivat siis johtaa hyviin asioihin, mikäli toiveet ja tavoitteet ovat realistisia ja todenmukaisia.

Kuitenkin mediaan mahtuu myös paljon mainoksia, joilla on negatiivinen vaikutus. Epärealistiset mielikuvat ja haaveet tuottavat lukuisia pettymyksiä, kun ne eivät toteudukaan.

Media voi luoda jopa valheellisia uskomuksia: pettymys on suuri, kun uusi auto ei tuonutkaan pysyvää onnea tai kun suurella vaivalla valmistettu juhlamenu ei taannutkaan ikimuistoisia juhlia.

Mediassa vilisee solkenaan satuja muista ihmisistä, joilla on aina jotakin enemmän. Joko he ovat kauniimpia tai laihempia, heillä on isompi talo tai auto tai he näyttävät piirun verran onnellisemmilta.

Lise Myhren Nemi-sarjakuvan päähenkilö kritisoi näitä kertomuksia ja niiden luomia mielikuvia. ”Kaikki ne tarinat muiden ihmisten elämästä.

Ja kuvittelemme että juuri noin omakin elämä pitäisi olla!” Nemi tuskailee. Mediassa kuitenkin jätetään usein jotakin kertomatta.

Todellisuus ei kenties olekaan niin täydellistä kuin mainoksessa, eikä asioiden ostaminen tuokaan onnellisuutta.

Nemin mielestä TV ja media vääristävät ihmisten minäkäsitystä ja luovat epärealistisia mielikuvia.

”Jos [kuluttajat] olisivat osanneet erottaa mielikuvat todellisuudesta, siitä kuka todella on, ei olisi tarvinnut… rämpiä mudassa polvet verillä koska luuli olevansa luonnonystävä!”