Johdanto
Jotta voisi ymmärtää paremmin aineen ominaisuuksia, niin pitäisi analysoida molekyylien rakennetta ja elektronien jakautumista molekyylissä, jossa kemiallinen sidos on keskeistä.
Kemiallinen sidos muodostuu kun kaksi epämetalliatomia antaa kumpikin yhden elektronin jaettavaan elektronipariin. Kemiallisia sidoksia löytyy erilaisia ja ne myöskin toimivat eri tavalla ja niiden avulla voidaan määrittää aineen sulamispisteet.
Kemialliset sidokset jaetaan vahvoihin ja heikkoihin sidostyyppeihin. Vahvat sidokset ovat atomien välillä ja heikot ovat molekyylien välillä.
Vahvoja sidostyyppejä ovat metallisidokset, kovalenttiset sidokset, ja ionisidokset. Heikkoja sidostyyppejä taas ovat dispersiovoima, dipoli-dipolisidos ja sen erikoistapaus vetysidos.
Ote
Viimeinen vahva sidos, joka käydään läpi on kovalenttinen sidos. Kovalenttinen sidos muodostuu kahden epämetallin välille, jolloin siitä tulee molekyyliyhdiste.
Sidos muodostuu kun atomit jakavat yhteiset elektronit, jolloin ne saavuttavat oktetin, eli energia tasolla parhaimman muodon.
Sidokset voivat olla poolisia kovalenttisia sidoksia tai poolittomia kovalenttisia sidoksia, se riippuu miten sidoselektronit ovat jakautuneet. Kovalenttisestä sidoksesta esimerkki olisi vesi eli H20.
Poolisuus tarkoittaa sidoselektronien epätasaista jakautumista ja myös elektroni negatiivisuuden arvoa. Sidos on poolinen jos sen sidoselektronit ovat jakautuneet epätasaisesti ja sidoksen elektroni negatiivisuuden arvo on enemmän kuin 0.4 astetta.
Pooliton sidos on silloin kun sen arvo on vähemmän kuin 0.4 astetta ja sen sidoselektronit ovat jakautuneet tasaisesti. Esimerkiksi fluori vetää enemmän sidoselektroneja kuin vety, jolloin sidos on poolinen ja fluorin molekyylin osittaisvaraus on negatiivinen.
Vastaa