Johdanto
Olen nyt niin onnellinen, että olen päässyt elämässä eteenpäin ja tuo päivä kolme vuotta sitten on enää ikävä muisto. Elämässä on nyt uusi suunta.

Alanvaihto oli minulle uuden alku. Kun nyt kuulen uusista irtisanomisista, voin pahoin niiden puolesta, joita asia koskee.

Samalla tunnistan itsessäni uusia voimavaroja, joita voitettu kokemus on minulle antanut. Oli lokakuu vuonna 2013.

Työpaikassani aluelehdessä oli menossa yt-neuvottelut, ja tiedossa oli, että osa porukasta joutuisi lähtemään.

Lounasaikaan puhelimet alkoivat yksi kerrallaan piristä. Tunnelma oli ahdistava. Lopulta puhelu tuli myös minulle.

Kun minut kutsuttiin neuvotteluhuoneeseen, aloin itkeä. Tyrmistyin, järkytyin, haukoin happea. En saanut sanottua mitään.

Sain allekirjoitettavaksi paperin, jossa vakuutin, että olin vastaanottanut irtisanomisilmoituksen. Tilanne oli tyly ja nopeasti ohi. Eihän tätä voi tapahtua minulle.

Olimme juuri rakentamassa taloa avomieheni kanssa. Olimme ottaneet sitä varten ison asuntolainan. Potkuja seuraavana päivänä lähdin valitsemaan taloon tapetteja.

Olo oli todella ristiriitainen. Innostus uudesta kodista peittyi ahdistuksen, surun, vihan ja pelon tunteiden alle.