Johdanto
Maija Aalto antaa kolumnissaan ”Kukkakaalipirtelön pilkkaaminen on karhunpalvelus kaikille poikalapsille” (Helsingin Sanomat 30.8.2018)

mielipiteensä keskustelunaiheeseen, joka on varsin tuttu, josta riittää tänä päivänä puhumista ja puolustautumista puolin ja toisin: kasvisruokaan.

Kasvisruuan näkymistä koulun ruokalistoilla usein kyseenalaistetaan. Voi kuulla usein lauseita: ”En minä ilman lihaa voi elää”, ”Ei minulla vatsa täyty siitä” tai että: ”Mennäänkö kebabille?”

Ote
Toki näiden omien mielipiteidensä keskellä Aalto myös nostaa esille toista näkökulmaa tekstissään, mikä on hyvä merkki, mutta jota olisin toivonut löytäväni enemmän tekstistä.

Hän kertoo ymmärtävänsä ennakkoluulot ja lihanhimon. ”Olemme lähes eilen siirtyneet katovuosia pelkäävästä Suomesta yltäkylläisyyteen.

Totta kai pitkään perunalla ja puurolla pärjännyt kansakunta sekoaa punalaputetulla lihatiskillä, kun eläin ei äkkiä olekaan harvoin saatava herkku.” Aalto kirjoittaa.

Huono juttu on, että hän ei kolumnissaan esimerkiksi kertonut kasvisruuan syömiseen liittyvistä asioista, jotka tulisi ottaa huomioon tai monista haittapuolista, joita käytetään usein syinä kasvisruuan välttelemiseen

koska olisi hyvä tuoda myös tosiasioita esille ja lisää faktoja toisesta näkökulmasta tekstissään. Tätä jäin kaipaamaan.