Sisällysluettelo
Sanat: 2213
Johdanto
Weberin Näkemys Karismasta
Suufilaisuus Ja Baraka Karisman Kuvana
Raël - Viimeinen Profeetta, Supertähti Ja Jeesuksen Velipuoli
Mistä Uskonnollisen Auktoriteetin Valta Todella Kumpuaa?
Lopuksi
Lähteet:
Ote
Johdanto
Aikamme tuloskeskeiset yhteiskunnat tuntuvat ihannoivan yksilöllistä menestystä. Menestystä, jonka mittareina toimivat tyypillisesti joko pääoman suuruus tai sosiaalinen status.
Sankareiksi mielletään sellaiset henkilöt, jotka lähtökohdistaan riippumatta kapuavat ylös sosioekonomisia portaita saavuttaen lopulta yhteisöjensä paalupaikan ja tuhansien muiden ihailun.
Mutta pelkkä pinnistely harvoin johtaa laaja-alaiseen arvostukseen taikka auktoriteettiaseman saavuttamiseen.
Tarvitaan karismaa, jotta tavallisesta pulliaisesta kuoriutuu vetovoimaiseksi mielletty, rakastettu ja vaikutusvaltainen keulakuva. Vaarini oli mielestäni tällainen, menestynyt, tykätty ja karismaattinen.
Paino sanalla mielestäni. Arkikielessämme esiintyvä karisman konsepti on näet vahvasti yksilöllisiin kokemuksiin pohjautuva; se mikä näyttäytyy yhdelle karismaattisena ei jollekulle toiselle välttämättä merkitse juuri mitään.
Kokemukseni vaarini karismaattisuudesta onkin yhtä subjektiivinen kuin makumieltymykseni jäisiin mansikoihin tai Tchaikovskyn jousisinfoniaan. Uskallan kuitenkin väittää, ettei karismaattisuus ole aina vain katsojan silmässä.
Uskon niin historiastamme kuin nykyhetkestämmekin löytyvän lukuisia esimerkkejä yleisesti karismaattisiksi koetuista henkilöistä. Hahmoista jotka vetoavat yksilöihin mutta myös näiden muodostamiin yhteisöihin.
Tulen tulevassa esseessäni tarkastelemaan, mistä tällainen karisma kumpuaa, ja miten se realisoituu aikamme yhteiskunnissa. Fokukseni keskiössä ovat uskonnollisten liikkeiden johtohahmot sekä heihin liittyvä karisman konsepti.
Tämä siitä syystä, että ajattelen vetovoimaisten yksilöiden olevan poikkeuksellisen merkittävässä asemassa sellaisissa yhteisöissä, jotka tavoin tai toisin poikkeavat valtavirrasta toimintamalleineen ja ideaaleineen.
Uskonnolliset liikkeet, jotka totuttua yhteiskunnallista status quoa ravistelevat, ovat nähdäkseni oivallinen esimerkki tällaisista ryhmittymistä.
Tutkimalla uskonnollisia liikkeitä sekä niissä ilmenevää karismaattisuutta uskon meidän voivan paremmin ymmärtää niitä syitä, jotka saavat monet poikkeamaan opitusta ja uskomaan asioihin, joiden tieteellinen totuusperä on toisinaan varsin köykäinen.
Toisaalta tähtään kriittisyyteen ja koitan selventää, kuinka hyödyllinen karisman konsepti noin yleisesti on uskonnollisten liikkeiden menestystä selittämään.
Onko karismaattisuus vain helppo selitys mutkikkaille valta- ja ihmissuhteille vai kenties todellinen luonnonvoima?
Miten se syntyy ja millä seurauksin? Mm. näihin kysymyksiin etsin vastauksia eritoten Max Weberin näkemyksiin ja astetta tuoreempiin etnografisiin tutkimuksiin nojaten.
Weberin analyysi karismasta valikoitui tutkimukseni analyyttiseksi pohjaksi siitä syystä, että se on iästään huolimatta yhä yleisesti tunnettu ja laajalti käytössä oleva (mm. Lindholm, 2013, s. 5).
Etnografisen tutkimustyön uskon taas päästävän meidät niin lähelle uusia uskonnollisia liikkeitä, kuin niiden ulkopuolelta on mahdollista päästä.
Avaan keskustelun esittelemällä aluksi Weberin karisman konseptin, jota seuraa kaksi esimerkkiä eri puolilta maailmaa tulevista uskonnollisista liikkeistä. Pyrin selventämään, miksi karisman konsepti on mielestäni kyseisissä liikkeissä erityisen olennainen.
Tämän jälkeen puntaroin karisman luonnetta laajemmin osana uskonnollista ja yhteiskunnallista liikehdintää. Lopuksi esitän mikä, jos jokin, tekee karismasta hyödyllisen käsitteen uskonnollista auktoriteettia tutkittaessa.
Vastaa