Johdanto
Jukka Itkosen runo Palle, koditon koira (Käpälämäki, 2002) kuvaa koiran näkökulmasta tilannetta, jossa jaksaminen on ainoa vaihtoehto.

Runo kuvastaa sitä, kuinka elämä ei ole kaikille yhtä suotuisaa kuin toisille. Runosta paistaa myös lohtu, vaikka tilanne on lohduton.

Ote
Puhuja vaikuttaa vain toteavan asioita, mikä viittaa siihen, että on hyväksynyt kohtalonsa. Puhuja kuitenkin esittelee itsensä runossa, mikä viittaa siihen

että hän haluaisi jonkun kiinnittävän huomiota itseensä. Sanoja ei kuitenkaan ole suoranaisesti osoitettu kenellekään. Runon rytmi tuo helposti rullaavan

kuin unenomaisen ja helpon vaikutelman. Painotukset säkeissä ovat usein samassa kohtaa. Tämä tuo ilmi puhujan rutiinille antautumisen.

Sanasto keskittyy pitkälti koira-aiheisiin sanoihin. Näistä kuitenkin suurin osa on vertauskuvia, symboleita ja metaforia.