Johdanto
Sanotaan, että lukeminen vaikuttaa positiivisesti kielelliseen moninaisuuteen, ilmaisuun ja kanssakäymiseen. Tästä on paljon tutkimuksia, jotka todistavat samoin.

Vuoden 2011 Kriminaalihuollon tutkimuksia kokoavan Oppiva-hankeraportin mukaan noin puolilla Suomen vangeista on lukivaikeuksia. Mitkä seikat sitten johtavat tilanteeseen, jossa yksilö ei ole kielellisesti niin etevä kuin keskiverto?

Ote
Jungner esittää, että tarina kirjaimin on yhtä luonnollista omaksua kuin musiikki nuotteina. Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacis huomauttaa kuitenkin, että nimenomaan kieli ja sanat ovat ajattelun väline.

Ilman luettuja ja opittuja sanoja ajattelu on suppeampaa. Kirjoja lukemalla oppii mm. myötäelämisen kykyä, empatiaa, sosiaalisia taitoja sekä se vaikuttaa muistiin ja koko sanavarastoon.

Vangeilla on todettu häiriöitä näillä alueilla ja ne ovat yhteydessä lukemattomuuteen. Ajattelun taso heikkenee, kun kirjojen lukemisen yleisyys vähenee.