Johdanto
Kun luen, lennän. Kun luen, putoan. Kun luen, itken, nauran, kärsin, pelkään, iloitsen, ihmettelen, opin. Kun luen, koen.

Sanotaan, että on vanha ja viisas. Koska on vanha, on kokenut paljon ja nähnyt paljon elämää. Lukeminen antaa niin sanotun oikotien viisastumiseen tarjoamalla lukijalle käsitteellisiä, ajatuksellisia kokemuksia.

Lukeminen antaa Kuten tavallisia kanssakäymisiä toisten kanssa, vastoinkäymisiä, iloja ja suruja. Näistä saamamme esimerkit auttavat meitä tulkitsemaan ja käsittelemään samaisia asioita tosielämässä.

Ote
Oma matkani on vasta alussa ja eväslaatikkoni vielä melko tyhjillään. Olen siis etuoikeutettu saadessani lukea. Kaikki se, mikä sivuja täyttää, tulee täyttämään myös elämääni.

Sivujen sisältö ei ole pelkkää mustaa valkoisella. Kun avaan kirjan ja alan lukea, vetää kokemus se minut omaan maailmaansa. Kertoja kuljettaa minua mukana tarinassaan kuin olisin osa sitä.

Osa jotain, mikä on yhteistä kaikille sen lukijoille. Se onkin yksi lukemisen suurista viehätyksistä. Monet ihmiset ovat lukeneet ja tulevat lukemaan juuri nuo samaiset rivit.

Siitä tulee jotenkin universaali tunne. Aivan kuin meillä kaikilla olisi yhteinen toinen ulottuvuus. On ihmeellistä, kuinka joku maailman toisella puolella, kenties siellä koko elämänsä asunut

joku, joka ei tiedä minun elämästäni täällä mitään, enkä minä hänen, on lukenut kanssani saman tekstin, ja näin olemme saaneet kurkistaa maailmaan saman ikkunan kautta.