Johdanto
Minä olen koko ikäni puhunut suomea äidinkielenäni ja niin ovat myös veljeni ja äitini, mutta isäni taas on puhunut venäjää äidinkielenään mutta nyt hän puhuu äidinkielenään suomea.

Kotona puhumme myös englantia, ja välillä isä puhuu venäjää ja italiaa puhelimessa. Suomea puhumme kuitenkin siis varsinaisesti.

Murteita ei kyllä tule puhuttua paitsi jos olemme Ylivieskassa isomummun luona, niin voi vahingossa tulla sanottua joitakin murresanoja esimerkiksi “mää” ja “sää”.

Ote
Puhun varmaan eniten minun pikkuveljeni kanssa, koska me olemme niin läheisiä, ja myös minun perheeni kanssa. Juuri sen takia, koska me olemme niin läheisiä minun veljeni kanssa

puhun hänen kanssaan ihan eri tavalla kun esimerkiksi jonkun opettajan tai kaverin kanssa. Siinä niin kuin vaihtelee samalla se puhetapa, miten mä puhun eri ihmisille.

On juuri sellaisia tilanteita, joissa minä puhun paljon, esimerkiksi kavereideni tai perheeni kanssa, mutta jos on paljon uusia ihmisiä ympärillä, niin puhun paljon vähemmän, koska en halua

että kukaan käsittää asioita väärin, kun eivät vielä tunne minua tai välttämättä ihan kaikkea, mitä minä sanon tai tarkoitan.

Eli jos olen tuttujen kanssa, keksin nopeasti nokkelia vastauksia esimerkiksi jos kaverini tai pikkuveljeni heittää jonkun

“Hei Miro, sä oot tyhmä!”, niin vastaan nopeasti “Arvaa mitä, jos tulis zombiapocalypse, niin sul ei ois mitää hätää, ku sul ei aivoja.”