Johdanto
Peter Tammes kirjoittaa artikkelissaan Amsterdamin juutalaisyhteisön sosiaalisen rakenteen muutoksista 90 vuoden ajanjakson sisällä kattaen vaiheet aina 1800-luvun teollistumisesta toisen maailmansodan alkuun asti.

Vaikka Tammesin hyödyntämien tilastojen avulla voidaan tehdä useita päätelmiä juutalaisten kokemasta syrjäytymisestä ja sivullisuudesta jää tulkintaan laajoja aukkoja mm. juutalaisten omia motiiveja ja vapaata tahtoa koskien.

Ote
Työnantajien henkilökohtaiset, usein varaukselliset ja negatiivissävytteiset asenteet ortodokseja kohtaan rajasivat pois monia työmahdollisuuksia yleisistä ohjenuorista riippumatta.

Samalla kun etnisyyteen perustuva syrjintä esti juutalaisten pääsyn laajoille työmarkkinoille, voimistivat nämä asemaansa kaupankäynnin ja timanttiteollisuuden saroilla.

Vähitellen edeltävistä aloista muodostui vahvasti juutalaisvaltaiset synnyttäen niin sanotusti etnisen markkinaraon, jonka työntekijöiden ammatti määräytyi ennen omia mielenkiinnon kohteita yksilön sukujuurten kautta.